Cunnilingvistus I: -ue-jengit

Viikon lingvististisenä aivopanona (<-- mindfuck, ilmoitan keksittyäni paremman suomenteen):

UE-PÄÄTTEISET PORUKAT

Kulkue on peruskauraa ja selkeä kivijalka. Kulkevat, mokomat, päämäärättä tai A:sta B:hen, prideen, hautuumaalle, vartsom hellst! Saattueella päämäärä toki on, esimerkiksi heitän pääkaupunki Tokion. Takaa-ajaa ja metsästääkin voidaan, mutta onko meillä tällöin kanttia valjastaa käyttöön sanaa jahtue?

Reissue on tullut vastaani jotain kautta, voin vannoa. Todennäköisesti vanhemman kirjallisuuden puolelta. Sana ei liity englannin vastaavaan, uudelleenjulkaisemiseen viittaavaan sanaan. Mutta toisaalta kauneuskilpailujen kavalkadiaaninen naisjono voisi olla missue, mistä kernaasti jatkettaisiin faunan puolelle: koirue, kissue, lintue, vaikkapa?

Joukkue on mainittava tässä, koska kyllähän se voi liikkua pidemmänkin matkan kuin kentän laidasta laitaan. Eikä seurueen oletusarvoisa staattisuus ole lainkaan kiveen kirjoitettu, ehei!

Mutta retkueen kohdalla alkaa tämä diskurssi eskaloitua todella kiinnostavaksi! Retkeilijöitähän tässä on liikekannalle lähtennä (esim. löytöretkue), mutta miksei myös hieman epämääräisempää, huonotapaista sakilaissakkia: retkuja, siis! Matkansa aikana tämä veijarimaisuuteen helposti äityvä matkue, matkamiesten joukko, voi tehdä kepposen ja vispilänkaupan jos toisenkin, jolloin lössi saa metkueen tai ketkueen maineen. Jos vaeltajat kulkevat tarpeeksi selkeässä jonossa, kuvaavin sana lienisi letkue. Matkanteon sujuessa meriteitse voisi periaatteessa käyttää laivuetta, mutta taitaapi kielikorvamme tuon kohdalla taipua mieltämään enämpi botskit itsensä. Lentokontekstissa ja lentokonetekstissä lentueeseen liittyy samainen sanainen ongelma, joten saisinko puhua airueesta: saanhan, oi saanhan, Sinä armollinen ja ylistetty otsikon mainitsema roomalaisten kielenkäytön jumalatar?

Yön pimeinä tunteina aiheutti otsikon vakiintunut anglismi vielä hankalan jengue-kuumeen. Mutta koska kyseinen väännelmä on jo jossain määrin pleonasty, tyydyn makustelemaan toista, villin lännen kulturaalisesta koodistosta tuttua takaa-ajoporukkaa tarkoittavaa sanaa. Olisikohan minulla lupa "suomentaa" se lisäämällä vain u-kirjain, jolloin kielellisesti loogiseksi, joskin tahattoman hupaisaksi lopputulokseksi muodostuisi possue? Nimittäin cowboyitä äidin oomme kaikki kolme, kun oikein silmiin katsotaan.

Aivojeni pahnanpohjimmaiseksi jäi väkinäisehkö, esim. massamaraton- ja hiihtoporukoita tai formulien alkuhässäkkää kuvaava kilpue. Kuulostaa kuitenkin niin pösilöltä, että pakko se on tässä vielä mainita...

...ja pahnanalaiset salaluukutkin kaupan päälle avata. Kun sotilaiden mobiilista muodostelmasta manifestoituu hämmentävän söpökalskeinen marssue, ja metsässä ähräen tarpovasta solttujoukkiosta ryynye tahi tetsue, voitaneen pöytäkirjoihin merkitä tämän -ue ja -ye -päätteisen sanaston olevan harmillisen alikäytetty pandoranlipas. Ryhdistäytykäämme, kanssasuomenrakastajani!

Pentin juhannus

PENTTI

Kauppain sunnuntaiaukiolon avittamana Pentti saattoi aloittaa juhannusvalmistelunsa jo maanantaina.

  Sähkösavustimen Pentti osti hiukan sydän verta pierren, mutta loheen eskaloitumisen mahdollisuus oli kuitenkin olemassa, etenkin, jos Raija alkaisi mussuttaa makkarista kasslereista ja nitriiteistä. Ja voisihan savustinta käyttää myös jäljempänä, kun hushålliin importoituu lähimuikkua, -kuhaa ja sen sellaista.

  Kaikessa vempuliudessaan suht kertaluontoinen pallogrilli, jonka emaloidun metalliseoksen resepti lie sotilassalaisuus, oli käytännössä must estetiikka- ja traditioperustein. Onneksi Luciferin seitsentoistatuumaisen sai alle kahdella kympillä, ja erillisellä kaksikerroksisella grillsterillä pimpattuna halpagrilli olisi kelpogrilli. Alle vielä alusmatto, ja a vot.

  Silti grillaustoiminta tapahtuisi uudella hybridigrillillä. Tai sitten puuvaunukaasugrillillä, mikäli edellämainittu ei vastaisikaan tarpeita. Toni ottaisi joka tapauksessa toisen Puistolaan. Pakkohan se peruskaasugrilli + sivukeitinkin oli ostaa, ja varan varalle vielä kompakti retkikaasugrilli, joka varmaan riittäisi Tanjalle ja Pekalle. Oheen Pentti osti vielä pari matalapainesäädinsarjaa – hyvä niitä on olla! Pakollisiksi tykötarpeiksi mukaan tarttuivat grillihiilet, savustushakkeet, sytytysnesteet, Neste-kaasut sekä teräs- ja komposiittipullojen täytöt, kymmenen kilon paikkeilla per pala.

  Pentti oli tehnyt oikean valinnan lainatessaan Nikkasen Hiacea. Kukaties ensi vuonna olisi taas maltillisempi peräkärryjuhannus.

  Grilluukavalkadin muijatilpehöörin Pentti hankki Pirjon ostoslistan mukaisesti. Savustushanskat, esiliina, silava, aterinsetti, erilliset grilliaterimet, biohajoavat grillilautaset. Parista ostoslistan kohdasta Pentti ei saanut ensi alkuun selvää, mutta onneksi kolmenkymmenen vuoden avioliitto oli tehnyt Pentistäkin arjen virheenkorjaavan vaimonharakanvarvasgrafologin. Pentti oli tulkinnut siippansa hieroglyfit oikein, ja niinpä pakunnurkkaan löysivät tiensä sisäkäyttöön hyväksytty kaasukeitin ja nykyaikainen nestekaasukäyttöinen 4-liekkinen lattialiesi.

  Jättikrysanteemit ovat onneksi sijoitus pitkälle syksyyn, joten niiden hankinta ei liiemmin päässyt Penttiä harmittamaan, olletikin, kun siinä sivussa saattoi hankkia myös tarvittavat laventelit, omenapuut, koriste- ja marjapensakset. Koristerehupolitiikka oli hyvä hoitaa muun ohessa, sillä uutena klubilaisena Pentti sai ostoksistaan vielä 10 prosentin alennuksen ja ilmaisen muovikassin.

  Kryssisten lomaan koristepatsahat. Tämänvuotinen aiheiden plethora oli sangen yllätyksetön. Pyllistävä tonttu, perustonttu, kitschiä pseudokreikka-afroditea ja leijonaa, luonnollisesti onttoja. Kalastava orava ja naurava possu piiloon, niin voisi tarvittaessa järjestää Korhosen kakarille jännittävän etsintäleikin, heillä kun alkaisi ennemmin tai myöhemmin frustroitunut nillitysvaihe, ja eikös se Veetikin suunnista. Mutta houkuttimena toimisi mitä kätevimmin kolme pussillista Ässä pelix -karkkia. 1050 tuhannesosakiloa kolmella eurolla ei ole paha diili edes ”karamelleina” myydyistä kuminpaloista, joiden älmiminen todistettavasti loksauttaa sijoiltaan ympäri Eurooppaa joka vuosi tuhansia leukaluita.

  Illalla Pentti teki vielä kymmenen kilometrin lenkin ja tappoi tiun verran hirvikärpäsiä.

Tiistaina oli aika asentaa hyttysansat etu- ja takapihalle (Patriot) ja uudenkarheaan Hildegard-puutarhapaviljonkiin (premiumimpi Independence), niin ehtisi testata. Suunnitelma B:ksi oli täytynyt toki hommata perinteiset hyttyssuihkeet ja -savut, mikäli toiminnan painopiste siirtyisi astetta skutsimpaan. Metsänreunan hieskoivut olivat olleet ainainen riippakivi jo kauan: ehkäpä Pentti moottorisahaisi niistä pari-kolme pois ensi juhannuksena, mikäli tarjoukseen tulee sopiva työväline. Ja insijäin käydessä totaalisietämättömiksi, olisi autotallin varastossa varalla vielä valkoraidallinen hyttyspaviljonki.

  Viiden vaiheilla alkoi sataa, ja pihapiiri muhjuuntua. Se oli hyvä muistutus, testikin. Syytä ei laisinkaan olisi huoleen märjän mittumaarin tullen: vieraille olisi tarjota mukavia ja kevyitä EVA-materiaalista valmistettuja sandaaleja ja kalosseja.

  Toissapäiväisellä kauppamatkalla jossain beesien kalossien paikkeilla Pentin tili hulvahti miinukselle, mutta se on toinen tarina.

  Pihankin ehti parturoida. Polttomoottoritrimmeri, bioruohonleikkuri ja raivaussaha olivat maksaneet maltaita, mutta onneksi Pentti oli kaljamiehiä.

  Illalla Pentti ehti vielä ajaa parikymmentä kilometriä mönkijällä, kunhan oli ensin täyttänyt Kiansa pissapoikapissasäiliön uudella kesälasinpesunesteellä iloisesti ”Aa, kesän lasi mä oon”-hittiä hyräillen. Myyjä oli antanut nestekanisterin sunnuntaina kaupan päälle verraten hangonkeksinä, ehkä jopa Naantalin aurinkona.

Keskiviikkona oli ohjelmassa huvimajan teko keväällä puretun navetanseinän puista. Pienoispyörösaha, kunnon työpöytä, akkukonesetti, tarkastuskamera, vapaa-ajanakut äkillisen EMP:n varalta. Viime juhannuksen alla ostetut halvat P.R.C.:ssä valmistetut laitteet olivat saaneet luvan päätyä sekajäteastiaan, tämä juhannus toteutettaisiin uusilla halvoilla kiinalaisilla laitteilla. Kiinnitykset pinnoitetuilla terassiruuveilla eikä millään saakelin nauloilla. Sahapukki valmiiksi, ja huvimajapaikan kohdalla sijaitseva siirtolohkare ensin soraksi kivenhalkaisukiilalla.

  Huvimajan valmistuttua iltapäivä oli vielä nuori. Yläruumis paljaaksi, sallikaa paarmojen tulla minun tyköni. Kolmen minuutin istumisen ja Pirjon tuoman viileän Kukko Lagerin jälkeen Pentti kyllästyi lomailuun ja vielä maalasi matalan majansa kotimaisella valkoisella aitamaalilla. Kaksi maalikerrosta, ja vielä antrasiitti puuöljy päälle. Kuuteen mennessä valmista. Pirjo yritti tarjota apua, mutta parempi, että pysyi sivussa, niin ei tarvitse olla öljyämässä yhä uutisten aikaan.

  Sitten ehti vielä tehdä sisätilan entraukset, sateenkin varalta. Joka huoneeseen iskemätön pöytä- tai lattiatuuletin, olkkariin ja vierashuoneeseen tuuletinvalaisimet. Eteiseen ja kuistille terassimattoa. Alun perin ei ollut pitänyt, mutta siinähän se nyt, samassa.

  Illalla Pentti katsoi Salatut elämät -uusinnan, minkä jälkeen grillasi viimevuotisella grillillä karrelle puoli tusinaa kapsaisiiniliejussa uitettuja marinetteja ja kahvakuulaili kolme varttia.

Torstai oli hieman pitempi valmisteluloppukiripäivä. Työppöset nimittäin ilmoittivat olevansa tulossa, joten koko autotalliin hamstrattu hätävaralastenkama tulisi tarpeeseen. Neljän metrin jättitrampoliini oli tietenkin itsestäänselvyys, ja aamukuuteen mennessä pystytettynä. Pikkuisen vapisi, joten yhden jalan alle kymmenen sentin kolikko, så ska det stadigare! Muu oli melkolailla kosmetiikkaa. Frisbeegolfkiekot etupihalle ajeltumaan härnäkkeiksi, näköpiiriin myös tikkataulu, tikat, sähkövespa, kroketti ja mökkipeli, jota ei saa kutsua mölkyksi, koska puupulikoiden päihin polttomerkityt numerot on julistettu Unescon maailmanperintökohteeksi. Likoille Lalaloopsy-nuket ja hipster-koiralaukut, ehkä ne muksut sitten tietää, pata-altaat alaniitylle, toiseen AquaSplit-leluvene. Käsien ulottuville sukulakuja, minttulakuja, bisbislakuja, Lion-suklaapatukoita ja lämmintä Coca-Colaa, Hannun Lapin Kullat veisivät kylmäjuomatilat. Lauantaibrunssia siinä samalla, siis. Perheallas kauemmas, pienemmässä 152x30 cm:n kokoisessa vauva-altaassa voisi viruttaa mutaantuneet jalat. Satelliittikuvassa piha näyttäisi ehkä rumpusetiltä, mutta ainakin uudelta, ja toivottavasti Kumuilta.

  Iltapäivän Pentti pyhitti kellukevammaiselle laiturilleen. Kumivenesettien testaus ja uusien kalastusvälineiden inventaario. Rasialaukut, kalastusreput, kahluuhousut, aurinkolasit, matopurkit. Avokelasetit ja haspelicombot, ihan senkin varalta, ettei Hannu muista. Ja jigit, jigit jigit, eihän muuten kala kelattavaksi kapsahda eikä irkku ilakoi! Puoli kiloa norminiljakkeita, Kaira Specialia ja Räsäsiä puoli tusinaa kumpaisiakin. Ei olisi ainakaan varusteista kiinni, eikä tarvitse Pajusen nyt aukoa päätään kuten silloin 1997-vuoden juhannuksena, Pentti ei unohda.

  Ja jos venyisikin kalastus pitkäkaavaiseksi, niin ei vanhoja kusisia makuupussejakaan ilkeäisi vieraille tarjota. Niitä oli Pentin pakko ostaa kolme. Onneksi olivat edullisia ja laadukkaita. Kylkiin Pentti kirjoitti permanenttitushilla Tupu, Hupu ja Lupu.

  Tietenkin sen varalta, että Hannu tai Pajunen tai Tähtinen peruisi osallistumisensa, oli hyvä varata föliin kahden henkilön polyesteriteltta. Lasikuitukaaret loisivat juhannukseen oranssinpuhuvaa Sikstuksen kappeli -tunnelmaa.

  Eukot vissiin tekisivät omalla tahollaan marjastusmarjareissun ja retkeilyretken lauantaiaamupäivällä. Entiset partiolaiset, jaksavatkin. No, kylmälaukku ja retkijakkarat saisivat olla ikäänkuin hyvitys unohtuneesta hääpäivästä (eilen).

  Ehtoopäivällä Pentti havahtui siihen, että Korhosenperkeleethän tuovat elukat mukana! Hänen oli siis tehtävä toinen kauppareissu! Matkoilla Pentiltä pääsi ärräpää ja alatyylinen naisgenitaali jos toinenkin, koska helvetti oli jäätynyt justiisa, moista kontrollin menetystä ei koskaan ollut sattunut! Onneksi tarvittavat tavarat löytyivät yhä hyllyiltä: koiratarhat (-20%!), sääriluut ja välipalakevytrullat, säilykeateriat, koiran pelastusliivit, kissan kiipeilypuu. Parkkipaikalla Pentti vielä kertasi, että onko nyt varmasti kaikki, oli. Varmistussoitto Pirjolle, kolmen vuoden takainen gerbiilien juoksupyörä oli yhä tallella, Jumalamme Jehovan kiitos. Paluumatkalla Pentti poltti tupakan autossa.

  Seitsemän paikkeilla ehti vielä siivota pahimmat ransut nurkista. Kaikenmoinen ylimääräinen ryönä pois näkyvistä uusiin säilytyslaatikoihin – niitä ei tunnu koskaan olevan tarpeeksi, nytkin seitsemän upouutta ja ehjää, muovi on ihmistä varten. Pirjo otti vastuulleen rikkasetin, Tanja pitkävartisen puisen lattiaharjan + metallirikan. Kukaan ei veistellyt rikkarokkarikkiviisautta, vaikka oli torstai ja hernaripäivä.

  Pentti otti muodollisesti osaa siivoukseen sporttisemman näköisellä spraymopilla. Se oli vain pompannut hyllystä silmään, ja se oli ollut pakko saada, nyt. Neliosaisella ikkunanpesusetillä uksien peseäminen sujui kuin proge, minkä jälkeen vaihdettiin vielä wc:n hammastahnat, -harjat, shampoot ja hoitoaineet. Pirjo oli soittanut niistä sunnuntaina, että muistathan varmasti, juuri kun Pentti oli ostamassa jiiriä.

  Toimintatorstaihin tärväytyi tonnikaksisataa. Mutta onneksi illalla Pentti pääsi mamman reppariin.

Juhannusaattona Pentti suoritti vielä viime vilkaisut ja varmistukset. Alkometri, vanha paristo saisi siihen kelvata, käyttämätön puhallusputki maistui rikiltä. Halpa 10,1-tuumainen tabletti oli helppo ottaa käyttöön, ja se mahtui kansioonsakin sangen sutjasti. Jussisin on tabletintarvis alati läsnä. Vielä vilkaisu muonakaappeihin. Cashew-pähkinät, Oreo-suklaatäytekeksit, Taffelin Megapussyt, Fe-ravintolisä, pari pakettia Kulta Katriinan Premiumia. Penttiin hulmahti lämmin, mekassakäynyt olo.

  Korhoset toisivat makkarat ja italiansalaattia.

  Ensimmäiset vieraat tulivat klo 13.44. Vielä puoli kahden pintaan Pentti tarkisti kauppakuittiensa summien oikeellisuutta.

  Yhteensä 7482,82€, -10%, loppusumma 6734,54€. Kummankin kuitin alareunassa luki ”Teitä palveli Jussi”. Pentti hymähti asialle.

  Nyt sopii vieraiden tulla, ajatteli Pentti sulloessaan merkillepantavaa määrää sellofaania ilmaiseen muovikassiinsa. Hetikohta alkoi horisontista kuulua maasturin hyrinä. Trampoliinin reunalla roikuskeli käpytikka.

Ainoa tanssi -runoesitys Kiskossa

 

Kahtena viime vuonna Helsingissäkin saakka kiertäneellä Saima Harmaja -runokokonaisuudellaan valloittanut salonseutulainen poikkitaide-trio Eila Mamia - Aki Toivoniemi - Janne Kuusinen on tarttunut tällä kertaa Unto Kupiaisen (1909-1961) tuotantoon, osin muistuttaakseen, että suomalainen miesrunous ulottuu myös ns. "loirileino-kuplan" ulkopuolelle, osin tutustuttaakseen yleisöä tähän suotta unohdettuun, perinteisen ja modernin rajaa kiehtovasti kutittavaan runoilijaan. Viitisenkymmentä teosta (, joista 14 runokirjoja) julkaissut Kupiainen on kunnostautunut myös kääntäjänä ja tutkijana.

Eila Mamian kokoamassa ja lausumassa runokokonaisuudessa "Ainoa tanssi" punaisena lankana on elämä. Paitsi Kupiaisen nimirunossa, myös koko esityksessä elämä vertautuu tanssiin, muodostaen ainutkertaisen liikesarjamme, vauvasta vanhukseen valssaten, välillä vaihtoaskelin, välillä vaivatta viilettäen, vuoroin vieden, vikisten. Aina ei ainoa tanssi suju kuin tanssi.

Koska tapahtuma nivoutuu runon ja suven päivään (6.7.), ei legendaarista Eino Leinoa (1878-1926) ole hennottu sivuuttaa. Hänenkin runojaan on siroteltu mausteiksi sopiviin väleihin sekä lausuttuna että laulettuina Heikki Sarmannon, Ahti Sonnisen ja Perttu Hietasen sävelin. Kupiaisen runojen tarttuvat, yllätykselliset sävellykset, joissa laulelmallisuus kohtaa häkellyttävän sulavasti populaarit elementit, on tehnyt Aki Toivoniemi. Pianon ja harmonikan takaa löytyy sovitusprosessissa mukana ollut hulvaton muusikkovisionääri Janne Kuusinen. Luvassa on viimekertaista Harmaja-projektia veijarimaisempaa otetta, josta ei tummanpisteliään huumorin elementtejäkään puutu.

Lapsi lattialla tavaa aavistellen aapistaan,
kunnes kerran silmät avaa, katsoo Kirjaan Suurempaan.

Rivit rikkoutuen kulkee monta kertaa kirjainten,
kunnes saapuu Hän, ken sulkee viime kerran kirjan sen.
Unto Kupiainen: Kirja (ote)

Klikkaa YouTubesta maistiaisia tapahtumasta!
Ainoa tanssi · Syysaavistus · Totuus