Flush 2015 oli kerennyt täyteen ruljanssiinsa. Paikalle oli saatu maailmankolkan parhaat fuckup-erehdykset ja erehtyjät. Sisääntuloporteilla Falckin kuulapäiset poliisikoulureputtajat varmistivat kaikkien näytteilleasettajien käyntikorttien englanninkielisyyden. Elettiin sitä aikaa, jolloin puolet kansasta koodasi, puolet kuntoutui.
Kiinalaiset sijoittajat oli sijoitettu ilmastoituun
vitriiniin, jonka kolikkopesään asetetuilla kaksieuroisilla sai ostaa noilta moderneilta terraariosotureilta kansainvälistä hymypalvelua muutamaksi sekunniksi. Toinen toistaan spedempien outovaatioiden joukossa oli mm. talojen rakentamista, ojankaivuuta ja leivän leipomista alihankintateitse Internetin kautta, virtsakäyttöinen faksi sekä eCloudWrist-pilvikello, jonka patterinvaihdot ja päivänumeron lonksauttaminen 30:stä suoraan 1:een hoituvat kätevästi kuukausimaksullisesti dropboxdrivessä. Ko. ajannäyttäjän bluetooth-yhteyspisteen avulla saatiin tarkistettua jälkeenpäin "flushtaakkelia" kuluneen 5 h 28 min, kun ikimuistoinen tapahtumasarja sai alkunsa. Luxemburgilaisen pääomasijoitusyhtiön holding- ja gaymansaarivastaava oli juuri aloittanut puheensa (mikrofoni tietenkin kiersi jatkuvasti), kun auloista alkoi kantautua huomiotaherättävä mekaste ja kolhaus. Pippurisumutteen tuoksun ja tasereiden käristämän ihmislihan bukee alkoi hivuttautua yhä syvemmälle messukeskukseen sisääntuloväyläin pimetessä tummanpuhuvista hahmoista, joita spawnautui minuutti minuutilta lisää nopeasti revenneen stevarimuurin aukoista.
Vaiteliaalla, verkkaisella varmuudella messukäytävät alkoivat täyttyä vailla päämäärää haahuavista iraknoideista, afganistoista ja somalieneista. Kuin yhteisestä sopimuksesta mumina oli maksiminsa: ainuttakaan sanaa ei puhuttu, eikä yhteistä kieltä olisi ollutkaan. Oli vain hetki hetkeltä hätääntyvämmän pulinan, nasaalien stadi-puhetaajuuksien ja enenevien voimasanain
crescendo, älypuhelinten ykkösten ja kakkosten paniikinomainen hiple sekä periksiantanein, tyhjin mustin silmin ei-minnekään pälyilevien tupaantulijain likaisten kirpparikummelitakkien taukoamaton kahina. Jotkut yrittivät hätistää kuokkijoita pois viskovin käsiliikkein, väkivallatta, vaikutuksetta. Jokaisesta konkista ryöppysi pysäyttämätön, horisontinlaajuinen muhamettilaislauma, jonka kokonaiskuvaa ei ensiluokkaisinkaan turvakamera pystynyt tallentamaan. Nahina kasvoi verraten lyhyessä ajassa tungokseksi, joka puolestaan kerrostumiseksi. Vertikaalin oli annettava periksi horisontaalille, minkä tuloksena koko messukeskushallin lattiataso lainehti alta aikayksikön (vartti) harmahtavana ihmismerenä pätkiä alkaneiden loisteputkivalojen levottomuutta herättävässä strobossa. Sen ripsahtelu loi lopunaikojen tunnelmaa. Valkoiset kauluspaidat vilahtelivat vielä hetken epäpyhän ihmistippaleivän alkaessa matoutua kunnolla. Insinöörit, markkinointijohtajat ja paneeleiden kiintiötytöt jäivät armotta alimmiksi alien alle, altavastaaj(attar)iksi ahmedein! Fläppi- ja valkotaulut, monitorit, laserosoittimet ja powerpointillismi antoivat periksi, hautautuen väistämättä komuntuoksuisten taakkamessuilletulijoiden sekä kauhustakalvenneiden kantaväestöläisten säilykesikanautamaisen tiiviiseen ihmissuovaan, josta kaikenlainen symbioosi oli sangen kaukana. Toimittajat koettivat dokumentoida poikkeustilaa viimeiseen saakka, vain hautautuakseen kameroineen, padeineen, podeineen ja phoneineen eksoottisten torsojen ja raajojen välimereen. Kiinalaiset löivät ja potkivat raivopäisinä vitriiniinsä tunkeutuvia sen minkä pystyivät, edellämainittua aavistuksen verisemmin lopputuloksin. Keltaiset, mustat, ruskeat, possunväriset, miehet, naiset, lapset, vanhisolaiset yms., kutka? limittäytyivät ja overlappautuivat suureksi, tutajavaksi möykyksi, jonka alarakenteista saattoi erottaa toimitusjohtajien, markkinointipäälliköiden ja digipaperiliitinten keksijöiden vaimean rääkynän. Toisissaan uiva ja kyljitsensä solahteleva ensi- ja kolmosmaailmalaisten massa formuuntui väkisinkin omaksi, toiseksi ulottuvuudekseen, jossa totutut raamatut, koraanit, kantit ja nietzschet saivat tehdä tilaa ähinälle, hielle, nivelten toinen toistaan luonnottomammille asennoille sekä kreikkalais-roomalais -sävytteiselle taistelulle jo moneen kertaan uloshengitetystä ja -pierrystä ilmasta.
Poliisi ei päässyt paikalle aivan niin nopsaan kuin mitä olisi voinut luulla, koska tällaiselle aivan uudenkaltaiselle hälytystehtävälle täytyi ensin luoda oma koodi. Koko messuareena oli jo lähes kattoonsa saakka täynnä röykkiöitynyttä homolihaa virkavallan saavuttua, eikä tulijatulvaa pystytty natoamaan senhetkisillä resursseilla edes vapaaehtoisjoukkoitse. Sisätiloihin uskaltautuneen keski-ikäisemmän konstaapelin mukaan jo narikka-alueen löyhkä sijoittui jonnekin metsästetyn hirven suolia syöneen ajokoiran pierun ja sähkölätkään kuolleen kärpäsen välimaastoon. Pihalla velloi myös vihmeähköä poliisienvälistä debaattia siitä, missä määrin tapahtumapaikassa oli ainesta onnettomuus- ja/tai rikospaikaksi. Myöhemmin sentään /ussuomalainen puhallustyö- ja keinoelinministeri otti asiaan kantaa: "Olin oikeassa."
Mahdollisten kuolonuhrien määrä on yhä hysteeri, koska tilanteesta on tullut
status quo. Siellä se yhä hytisee perverssisti lilluen: paitsi jellymäinen muisto kaikkein aikain teknologia- ja kasvuyritystapahtumasta, myös nähtävyydeksi valjastettu monumentintapainen muistutus jostain (TBA). Pääsylippuja siihen myy Helsinki Nextnokia Marketing Oy Lippupiste.fi:n kautta. HNM:n nimettömänä pysyttelevän tuotepäällikön mukaan Startup Conference Peoplehuddle(R) on erinomaisesti myyvä tuote.
