Eräs pitkän linjan musiikkiarkeologinen projektini on saanut tänään päätöksensä. Koen tärkeäksi blogata asiasta, koska se on sisältöä, jota ei löydy kunnolla netistä, mutta joka ansaitsee kuulua sinne jossain muodossa.
Yli kymmenen vuotta sitten äitini kuuli televisiosta vanhan, Eugen Malmsténin tunteella tulkitseman tangon, joka jäi soimaan hänen päähänsä, mutta kuitenkin niin, ettei hän osannut hyräillä melodiaa, eikä muistanut sanoja. Mutta erinomainen tango kuulemma oli! Niin alkoi tuon salaperäisen kappaleen etsintä. Hyvin pian kävi ilmi, että kyseessä oli
Walter Raen (oik. Valto Tynnilä) säveltämä ja
Veikko Virmajoen (oik. Arvo Kalliola) sanoittama
Vain tämä yö on meidän vuodelta 1935. Mutta mikäs eteen, kun savikiekko oli joltiseenkin harvinainen, eivätkä levyarkistot oikein avaudu ei-tutkijalle.
Jossainpa vaiheessa kävi ilmi, että tangosta on "musiikkivideo" iskelmäsikermä-lyhytelokuvassa
Rytmiä ja iskelmiä (1936). Juuri tämän kavalkadin äitini oli nähnyt tv:stä, mutta
that's it: niiden parin televisioesityksen lisäksi tuota lyhäriä ei ollut ollut mahdollista nähdä kuin irrallisissa festivaalinäytöksissä.
Sitten tuli vastaan Kansallisen audiovisuaalisen arkiston (vasta) 2011 julkaisema ja Finnkinon levittämä dvd, myös Rytmiä ja iskelmiä:ksi nimetty kokoelma vanhoja musiikki-iloitteluja ja mainoksia. Varsinainen kulttuuriteko, etten sanoisi. Kiitokset KAVA:lle ja Finkkarille tässä välissä, nyt sain ikään kuin tangon bonuksena myös kuvan!
Eikä tarinain' onneksi lopu antikliimaksiin, jossa kauan himoittu kappale olisikin ollut ihan huono. "Vain tämä yö on meidän" osoittautui oikein mukavaksi, melodramaattiseksi, Rytmi-Poikien taiten säestämäksi tangonrytkäytykseksi. Legendaarista isoaveljeään iloisempi ja mielestäni myös aavistuksen lavakarismaattisempi Eugen Malmstén johtaa pumppuaan asianmukaisen ylinytkähtelevällä show-pieteetillä ja kilauttelee yksiviivaisia f-säveliä aamupalaksi kadehdittavan helpon kuuloisesti.
|
Eugen vetää täpöllä, niin kuin tangoa kuuluu! |
"Vain tämä yö on meidän" ei ole muutenkaan mitenkään olankohautuksella sivuutettava tango! Sen sanoitus oli nimittäin aikoinaan
silkkaa pornoa, ja kappale meni tietääkseni radiosoittokieltoon aivan sukkana. Ja kun lyriikoita tarkastelee, niin kyllähän ne haureasta yhden yön suhteesta kertovatkin, jösses! Mielestäni tärkeä huomio on myös se, että kappaleessa on vain tämä yksi, ytimekäs säkeistö, joka sekin lauletaan ajan tavan vastaisesti heti esityksen alussa. Mitäpä sitä minuuttitolkulla lässyttelemään:
Vailla ystävää mä kauan matkaani kuljin.
Sinä olit unelmain, suru sydämessä ain' sua kaikkialta hain.
Sinut sattumalta löysin, syliini suljin.
Sinä pieni armahain, ole hetki omanain tämä lemmenyö vain.
Suudella suo: yö nopeasti rientää.
Oi, salli sylissäsi näin minun surujani lientää.
Salli aamunkoittoon kestää lempemme hetken.
Pian matkahan jo vie minut pitkä elon tie, sinä tänne yksin jäät!
Mutta näinkin on hyvä.
Jaa että miksikö? Koska suurin piirtein kaikki valssit, tangot, foksit ja niiden johdannaiset on jo sävelletty, ja iskelmän raunioilta löytyy enää pelkkiä diletantti-shakaaleja, jotka taistelevat "löysistä" Teosto- ja Gramex -euroista. Tutustukaa ihmeessä kevyen-, iskelmä- ja viihdemusiikin historiaan: se on upea. Siellä ovat meidän juuremme, jotka pitää mielestäni tajuta, jos itse musiikkia tehdä meinaa tässä maailmankolkassa tehdä. Semmoista, jossa on jotain
substanssiakin.
Päivitys 9.10.2013. "Rytmiä ja iskelmiä"-kavalkadissa kuullaan myös muita hienoja, unohtumaan päässeitä kappaleita, joiden nuotit olen nyt puhtaaksikirjoittanut ja osin sovittanut musiikin aikana vilahtavien nuottisivujen ruudunkaappauksista. Linkit pdf-tiedostoihin alla. Tuo tapa näyttää myös kappaleen nuotit voisi puolestani yleistyä. Miettikää nyt: kesken musiikkivideon saataisiin parhaillaan soivan kappaleen nuotti-informaatio, ja nykyisinä HD-kuvanlaatuaikoina hyvinkin tarkasti!
J.Kauhanen - Arvo Kalliola
Polydor s. 50510 (1935)