maanantai 13. toukokuuta 2013

Varauksetonta hehkutusta XI: Calla

Flooran terve! Siis jumankekka lähimmäiseni, oletteko yhtään panneet merkille, kuinka jylhänupea kukka calla (kuvassa) on? Se on yleensä tuommoinen valkoinen, mutta myös värivariaatioita löytyy. Kävin ostamassa noita tänään 2 kpl tulevan Saima Harmaja -runoprojektimme valokuvaussession rekvisiitaksi. Ja niin pirun hienoa fotoa tuli, kiitos callain, että kuvaajalle on takuulla jo tulossa se Pulitzeri kuplamuovikirjekuoressa postitse! Kappalehinta oli 9€. Kuvassa näkyvän demonstratiivisen calla-rykelmän hinta olisi siis päälle satasen. Mutta mitäs' siitä, kun kyseessä on calla! Köyhällä ei ole varaa ostaa valkovuokkoja!

Calla on ollut jo kauan lempikukkani. Se on kaikessa levollisessa yksinkertaisuudessaan vaan niin cool. Silkkaa kärsivällisyyttä ja malttia. Ihan kuin minä, paljon kapeampi vain. On kuin sillä olisi aikaa odottaa, jotain - ehkä sitä kuolemaa, jota se useimmiten symboloi, mutta kukkakaupan tädiltä opin tänään, että myös esim. morsiuskimput saattavat koostua calloista, mikä oli yllätys. Ja mikä tarkoittaa itsestäänselvästi täten sitä, että meikäläisen emännäksi ei ole asiaa, eikä sormusta tipu, huomenlahjasta puhumattakaan, jos ei callaa buketista löy'y! On kuulkaa tarkkaa floraalista koodistoa tämä! Callain käyttämisestä morsiuskinpussa tuli mieleeni ystäväni erinomainen häävalssivalinta "Kenpä tietäis sen": samanlaista tietynlaista haurautta, realiteettien myöntämistä, elämän perimmäisen arvaamattomuuden tiedostamisen manifestaatiota. Äärimmäisen kiehtovaa merkitysten maailmaa!

Olisi rikos callaa vastaan typistää se kuvaamaan yks'totisesti kuolemaa. Tuo luontevalla tavalla ylväästi poseeraava kukka on enemmän, laajemmin ja monipuolisemmin. Notta jokainenhan täältä toki joskus lähtee, vaan milloin, miksi, mimmottos' ja mihnä? Tämä "elämäksi" kutsuttu hemmetinmoinen kimble-peli, josta emme tiedä, paineleeko noppakuplaa jumala vai dårwin, tiivistyy callaan. Ikään kuin se tietäisi Tämän Kaiken. Universaalia maailmanselitystä meiltä vain kuitenkin panttaa, niska painuksissa, loppuun asti mokoma! Callalla ei ole mikään kiire, calla on nöyrä. Calla näyttää ajatonta keskisormeansa hektiselle, räikeälle nykymeiningille, jossa gerberat ja voikukat ovat menneet aivan sekaisin. Calla sanoo minulle kukkakaupan ikkunassa että ota tai jätä ja jos jätät ni haist' paska tai joku muu kukkanen sit. Calla on viekas, totaalinen valkoinen hiljaisuus Jack Londonia, Tinttiä Tiibetissä ja Vladimir Vysotskia myöten. Callalle riittää, että se on, sille tauot ovat parasta musiikkia. Calla on yläpuolellamme.

Ette tajuakaan, kuinka callabanaaneina tällä hetkellä olen, syvässä callaliikutuksen, -inspiraation ja -entusiasmin tilassa ma! Ja calla-aiheinen piisi on tulevaisuudessa saletisti tulossa, todennäköisesti pianolle. Ja jos teidän joskus kukittaa syystä tai toisesta tekee mieli kylään saapuessanne, niin perusruusukin on toki ok, mutta calla on se, joka takaa kaffenne oheen myös muuta kuin ne sokerikorput ja vanerimaiset mariet!

Siis katsokaa nyt noita.

Ystävällisin callanpuffausterveisin Janne Kuusinen, muusikko, kirjoittaja ja piirtäjä (hetero).