Taidetta, taidetta!

Euroviisut 2012

Omat suosikkini ovat Moldova, Albania ja Viro.

Suuri ja mahtava superkvintetti

Vaikka jääkiekko kiinnostaa nykyisin enää vedonlyöntimielessä, tuli näin MM-kotikisojen aikaan kaivettua arkistoista alahuuli väpättäen vanha Semicin kustantama jääkiekon MM-82 -keräilytarra-albumi. Vuonna 1982 lätkän maailmanmestaruus kisailtiin Suomessa. Tarrojen keräilyn pelisäännöt olivat reilut: Semiciltä sai tilata puuttuvat tarrat, minkä myötä sain ne kaikki. Lähes jokainen niistä on 30 vuoden aikana ehtinyt irrota. Albumilla on häkellyttävän suuri tunnearvo. Ja ihan pikkuisen näin jälkikäteen harmittaa, etten tänä keväänä toistanut 30 vuoden takaista historiaa. Vaan olisiko se ollut mahdollistakaan?

Huomenna Suomi pelaa Venäjää vastaan. Oli pakko nostalgiahumalassa skannata em. tarroista Neuvostoliiton joukkueen vanha kunnon punakone-ketju. Eipä taida sen tasoista iivanaa huomenna olla vastassa, tokkopa koskaan enää tuleekaan.

Kompakti Kotkan matkaopas

Kotkan suunnalla enemmälti keikkailleet muusikkotuttuni ovat raportoineet hyvin mielenkiintoisesta ilmiöstä, joka saataneen melko vähällä vaivalla kytkettyä mm. romanialaisiin ruusuntuputtajiin tai USA:ssa liikenneruuhkaan jumittuneiden henkilöautojen etulaseja likaisella rätillä hinkkaaviin pummeihin kerjäläiskeskustelun käynnistyessä.

Kotkassa nimittäin pyörii ainakin tusinan verran rapajuoppoja, jotka kädet ojossa tulevat esittelemään itsensä Nestori Miikkulaiseksi. No, turisti on tietenkin heti ihan äimänä, että ihanaa, ootsä se, josta Junnu laulaa, eikä siinä enää paljoa tarvita, että miikkulaiselle heltiää kaksieuroinen taikka ilmainen olut 90 astetta kääntyneeseen, vielä äsken kätelleeseen käteen. 

Tiettävästi kerran oli käynyt niin, että eräs miikkulainen oli yrittänyt jujuttaa ravintolassa tarjoilijalta ilmaisen oluen: "Voisko tää mennä tota talon piikkiin, katoku mä oon Nestori Miikkulainen". "Kappas, oletkos sinä se Nestori Miikkulainen, josta Juha Vainio laulaa?" varmisti tarjoilija. "No sepä juuri". "Siinä tapauksessa toinen teistä muistaa väärin: tuolla nurkassa nimittäin istuu toinen saman niminen, josta Vainio on kuulemma myös laulanut".

Eräs Kotkaan keikalle mennyt tanssimuusikko oli etukäteen tietoinen siitä, että näitä miikkulaisia pyörii nurkissa. Kun tällainen tapaus sitten tuli pikkutunneilla kättelemään, esitteli soittaja itsensä kylmän rauhallisesti: "Kalle Tappinen".

Ja eikös oikealla Nestori Miikkulaisella pitäisi olla viikset? Mikäli häneksi esittäytyvällä henkilöllä ei niitä ole, on miikkulaisuuden aitous vahvasti kyseenalaistettavissa.

Eestiläinen dystopia

Sarjakuva-Finlandia 2012

M.A.Jeskanen: Perkele

Ville Tietäväisen Näkymättömät kädet -sarjakuvaromaanille on tänään täysin odotetusti myönnetty Sarjakuva-Finlandia -palkinto. Palkinnasta päätti tänä vuonna näyttelijä Armi Toivanen.

Kilvoittelut, arvottaminen ja palkintojen jakaminen herättävät aina keskustelua. Vuosi sitten underground-stara (=oksymoroni?) M.A.Numminen teki rohkean, mutta mainion teon jätettyään ensimmäisen palkinnon kokonaan jakamatta ja myöntämällä kaksi kakkossijaa. Hopea voitettiin kerrankin, ja tuplasti. Tästä virisi täysin aiheellista debaattia suomalaisen sarjakuvan nykytasosta. Että okei, kyllähän meillä on Viiviä & Wagneria ja Fingerporia, mutta miten on hiemankin pidemmän sarjakuvakerronnan laita?

No, tämän vuoden kilvoittelu sitten osoitti, että erinomaisen hyvin on laita! Mitenkään muita ehdokkaita aliarvioimatta väittäisin, että sarjakuva-Finlandia -mittelö oli tänä vuonna kahden hienon sarjakuva-eepoksen hallitsema. Mikäli M.A.Jeskasen keskiaikaisia, turskeantraagisia tarinoita sisältävä Perkele olisi ollut sarjakuva-Finlandia -ehdokkaana viime vuonna, olisi etunimikirjainkaima voinut hyvinkin lämmetä kultamitalin myöntämiseen saakka. Nyt kävi sitten niin, että Tietäväisen jo klassikkona käsiteltävä teos oli pikkuisen erinomaisempi, minkä vuoksi koen velvollisuudekseni tuoda Jeskasen työt esiin tässä kontekstissa: ne eivät saa jäädä lapsipuolen asemaan eivätkä päätyä unohdetuksi outlet-alekori -kamaksi. Ja nimenomaan "työt", sillä Perkeleelle on ehtinyt jo ilmestyä sen maailmaan limittyvä "jatko-osa" nimeltä Santala. Se on vähintään yhtä hyvä kuin edeltäjänsä.

Haluan vielä tuoda esiin erään pisteliään pointin. Sekä Näkymättömät kädet että Perkele ovat WSOY:n kustantamia sarjakuvateoksia. Tämän vuoden Sarjakuva-Finlandia meni ilman muuta myös WSOY:lle, tuolle Isolle, Pahalle Kustantajalle. Itse asiassa voidaan ajatella sen saaneen puolitoista sarjakuva-Finlandiaa. Mielestäni tämä on erinomainen näpäytys pienkustannussuossa rämpiviä pilvenpolttajataidesarjakuvapiirejä kohtaan: mikäli haluaa levikkiä, myyntiä ja suosiota, kannattaa kertoa edes jonkinlainen tarina tai siksi mieltyvä kokonaisuus. Tai kokonaisuudeksi mieltyvä sarjakuva. Sarjakuvaksi mieltyviä kuvia. Jne jne jne. Viivin & Wagnerin ja Fingerporinkin kohdalla on kyse siitä, että meille kerrotaan noin kolmessa ruudussa pieni humoreski tarina.

Ja jos arvovaltaisia palkintoja halajaa, niin näyttäisi siltä, että kannattaa kertoa tarinansa viihteen puolelle sortumatta.

Mukisematta myönnän tässä välissä tämän suuren taide-akilleenkantapääni. Miten voi olla, että Kiasmassa kiertelen ihan lapsellisesta innosta hulluna, mutta taidesarjakuva herättää sisälläni pienen maissipaska-tonyhalmeen? Aikoinaan ymmärsin Suuri Kurpitsa -lehtivainaan sarjakuvista vain pienen murto-osan. Sarjakuvaoriginaalien näyttelyt eivät kiinnosta lainkaan, vieläpä pelkään, että ne tekevät sarjakuvan maineelle jopa hallaa. No, onneksi en lie ihan toivoton tapaus, sillä pidin Olivier Schrauwenin Mies joka antoi partansa kasvaa -albumista oikein kovasti.

Onnittelut Ville Tietäväiselle. Ja se suuri kirjoja lukeva yleisö pitäköön mielessä myös sen, että Näkymättömiä käsiä yritettiin saada mukaan myös "oikeaan" Finlandia-mittelöön. Siinä ei onnistuttu tällä kertaa, mutta kun tämä kansakunta kerran on jo iäisyyden marissut sitä, että yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, niin miksei se suostu ymmärtämään myös, että myös hyvä sarjakuvaromaani voi kertoa enemmän kuin tuhat "tavallista", kaunokirjallista romaania?
 
Jatko-opiskeltavaa:
Art Spiegelman: MAUS
Will Eisner: Spirit
Raymond Briggs: Minne tuuli kuljettaa
Keiji Nakazawa: Hiroshiman poika
Moore-Gibbons: Watchmen
Joe Sacco: Palestiina (Palestine)