Bändinimet TOP-12

Kuulitte nämä sitten ensin täällä, mitä pahoittelen tarvittaessa. Tämänkertainen luettelo on aakkosjärjestyksessä.

Bernal Díaz ja hänen tlaxcalalaisensa

Christian Övermark & His Yliviivaustussit

Hans Holm & Helvetinperskeet

Kalervo Kurppa ja Keväthanslankarit

Konekaniini

Lars Mjöllnik ja Huntutuhnu

Lauri Näppäinlukko & Lopunajan Perseilijät
Markus Palokankare & Auringon Erityislapset
Patu Jockel & Käsisammuttimet

Tauno Venho & The Mulletmasters

Tiia Pekonen & Moulinsartin Linnakundit
Trio Vieraskoreat

Pistetään tähän vielä jatkeeksi pienimuotoinen kilpailu, eli mikäli joku teistä onnistuu näiden joukosta bongaamaan kaksi kirjallisuusviitettä, on hänelle luvassa palkinnoksi Ei kokolihaa soittajille -kirja.

Fritz Väliliha kokkaa II

Tämänkertaisessa blogipostuussa mulkkiskokki
Fritz Väliliha loihtii keittua.
Kuvan veitsi ei liity tapaukseen.

No niin tyypit, tänään tehdään keittoa! Lähtökohtanahan on järjen näkökulmasta se, että mikä tahansa soppa, joka ei ole pelkkää kermaa, on ihmiselle hyvästä, ja jos meinaa painoakin pudottaa, ei ko. prosessi vaadi mitään Nutrilett-hinttailua, jossa joka lusikallisen hinnaksi tulee markka.

Tässä parsakaalipohjaisessa keitossa makea, suolainen ja tulinen kohtaavat. Niinhän se on vähän tällä planeetalla ihmisenä eläminenkin: lauantaina poimitaan marjat, sunnuntaina perunat, ja maanantaina kulli esimiehesi käristää ilmaisilla ylitöillä. Tämän keiton kohdalla tuntuu kuin lusikoisit maailmaa suuhusi. Keitto on koijaroimattoman ihmisen osa.

Torstaista minen sano mitään. Se, että syömme torstaisin hernekeittoa naama typerässä virneessä vain sen takia, että ollaan käyty pari hävittyä sotaa, on yksinomaan typerää.

FRITZ VÄLILIHAN KOLMINAISUUSKEITTO

 (Kahdelle, mutta jos on nälkä, niin yhdellekin riittää)

Tarvikkeemme ovat:

1 parsakaalinippu, saa olla kellervöitynytkin, koska sanomalehtien ja journalismin tapaan parsakaalikin vain paranee kellastuessansa.

Keitinvettä

Kasvisliemicubio Tuomaan lisäsuolaisuutta, voi jättää poieskin, jos sinäkin epäilet

Valkosipulinkynsiä tahi -mursketta maun mukaan

Pussykeitto (parsa / kukkakaali / sipuli / kasvis) rungoksi antamaan koostumusta

Ruoka-tai kuohukermaa

Chilirouhetta (itse käytän Santa Marian Chili Explosion -täytepussia, niin saa hyvää chilinmakua tarvitsematta ährätä hiki pääßä ala-arvoisen kertakäyttöpippurimyllyn kanssa

Pari pientä omenaa

Eli ei muuta kuin paloittele parsakaali keitinveteen. Muista ottaa sen mahdollinen käärinmuovi ensin pois. Jos tapanasi on kääriä myös vettä muoviin, ota sekin pois. Parsakaalin varren kelpaavuudesta kiistellään iankaikkisesti amen, mutta aivan hyvin senkin voi käyttää. Lehdet taas kannattaa nyppiä pois, sillä ne sisältävät vaarallista hermomyrkkyä, joka tappaa alle kymmenessä sekunnissa aivan helvetinmoisin krampein, ykskin kuoli heti. Oheista kasvisliemikuutio ja keitä tarpeeksi kauan, lisää tarvittaessa vettä. Kuoritut ja paloitellut omenat voi sekoittaa joukkoon matkan varrella. Kun parsakaalin ja omenan kovuus on antanut riittävästi periksi, kirnua seos varovasti sattumaiseksi soseeksi survimella, nuijalla tai muhjimella. Mukaan pussikeittojauhe, valkosipuli, chilirouhe ja kerma, vaikkapa tässä järjestyksessä. Sekoita tarpeeksi usein, anna kiehua vielä ainakin vartti. Ei ole kiire. Jos on kovin nälkä jo nyt, niin ota homo korppu ja opiksesi: kannattaisikohan ensi kerralla aloittaa aikaisemmin?

Nautitaan vaalean maalaisleivän ja Pepsi Maxin kera pitkät Novitan kalsarit jalassa.

Kesäteatteritarjontani 2014

Olette viime aikoina saattaneet ihmetellä, miksen ole ehtinyt vastata puhelimeen, tekstareihin ja sähköposteihin, enkä suostunut lähtemään keikoille. Tarvittaessa pahoitteluni, sillä teatteri on vienyt keväällä kaiken aikani, ja tulee viemään myös koko loppuvuoden. Olen rampannut tukka putkella Laskion, Vöylän ja Pökiön väliä treeneissä ja kylätoimikuntapalavereissa, mutta onneksi pahin suunnittelu- ja ulkoaopetteluvaihe on jo ohi, ja pystyn pikkuhiljaa kerta kerralta keskittymään paremmin roolieni vaatimiin nyansseihin. Ensimmäiset pressinäytökset olivat viime viikolla, ja vastaanotto oli mielestäni melkolailla lupaava, kuten juuri painosta tulleiden, oheisten julisteiden sitaateista saatatte havaita. Melkomoista haipakkaa on ollut!

Taiteilijana olen jo pitkään halunnut tehdä teatteria, mutta koen vasta nyt minunnäköiseni ajan tulleen. Takavuosina olisin joutunut vielä näpertelemään diletanttien kanssa kaikenmaailman työryhmissä, mutta individualistisena nykyaikana, jolloin useampien roolien miehittämistä samalla ihmisellä ei katsota enää köyhäilyksi tai kituvien pikkuklikkiteattereiden hätähuudoiksi, on äärimmäisen kätevä toteuttaa useampiakin näytelmiä yhtaikaa. Eikä tarvitse enää porukoissa tuijotella kilvan kalentereihin, että käykö kaikille. Yhden ihmisen näytelmät ovat (kaltaisissani) taitavissa käsissä paitsi flexiibelejä, myös yleensä mobiileja, siirrettävissä, kunhan vain (laillani) malttaa pysyttäytyä viitteellisessä lavastuksessa, valaistuksessa, musiikissa, käsikirjoittamisessa, ohjaamisessa ja näyttelemisessä. Tulee halvemmaksikin, mikä on tärkeää tällaisena aikana, kun oli noita Nokia-uutisiakin jne., mikä on vaikuttanut kulttuurin kohdeavustuksiin! (= vinkki päättäjille) Periaattessa nämä tämänkesäiset näytelmänikin voisi esittää missä tahansa, mutta Laskion kylätoimikunnan puheenjohtajalla on käsittääkseni jotain vanhaa hässäkkää Vöylän porukan kanssa vuoden 2008 Paasilinna-näytelmän lipunmyyntitulojen suhteen, kun taas Pökiössä pari (maksavaa) tahoa ei halua olla kummankaan em. vihollisteatteriryhmän kanssa missään tekemisissä, kun oli se maksuhäiriökin Pökiön oman revyykirjailijan kanssa. Nimiä en tässä viitsi mainita.

Olette tervetulleita katsomaan vuoden 2014 kesäteatterinäytelmiäni. Luvassa on hikeä, tunteita, kyyneleitäkin. Antautukaa Thalian neljännen seinän lumoihin - ennen pitkää tulette unohtamaan sen, että lavalla onkin vain yksi mies! Eikä pelkoa näytösten peruuntumisesta, sillä niissä ei ole säävarausta. Ja jos flunssaa pukkaa, niin Buranalla mennään. Maksavaa yleisöä ei petetä.

Kaikkiin näytöksiin (207 kpl!) on myös saatavana sarjalippu 5400 euron alennushintaan (ovh. 5427€), lippukoijarit.fi:n tai sen puhelinpalvelun (0700-123123, 9,95€ + ppm + esikoisesi sielu / min) kautta. Helsingin Sanomien edustajat ja elokuva-castaajat pääsevät näytöksiin ilmaiseksi, kunhan ilmoittavat tulostaan vähintään viikkoa ennen.

Vuonna 2015 on kesäteatterinäytelmikseni luvassa Raamattu, Alien - kahdeksas matkustaja, Tarzan, Gravity sekä vielä nimeämätön oma projektini, joka perustuu Annemari Sandellin elämään.

Sisältäni bortin löysin

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että abortti on jo keskusteltu puhki. Mutta häkellyttävän vähälle huomiolle on jäänyt debaatti bortista. Onko siihen moraalista oikeutta? Missä vaiheessa sikiö on jo sen verran vegetaristisessa tilassa, että se/hänet voidaan bortoida?

Bortti (bort) on alkuansa muimiesruotsia. Angloamerikkalaisissa maissa operaatiosta käytetään nimeä boost (suom. slang. buusti). Vielä takavuosina jopa virallinen lääketiedetermistömme tunsi Arvo Ylpön lanseeraaman epävirallisen nimityksen lihoitus, joka oli tarkoitettu hedelmöityksen kompensaatioksi ajalla, jolloin anemia oli jokapäiväistä leipää ja riisitautia syötiin aamiaiseksi. Nykyisin tämä kiistelty operaatio tehdään nykyisin aikaisintaan toisella raskauskuukaudella, koska sitä ei haluta suorittaa kevyin perustein.

Bortin idea on antaa sikiölle tarvittavaa lisäenergiaa penetroimalla raskaanaolepan naisen vaginaan kohtuullinen määrä (yleensä 2-3) pitkulaisia lihatuotteita (esim. nakki, makkara) borttipihdeillä tai lääkärimallisella makkaratikulla, emättimen anatomiasta riippuen, kohtuun asti. Äidin synnytyskoneiston peristaltiikka sanelee lihatuotteiden määrän, laadun ja asettamisfrekvenssin. Kestävä, jo monasti synnyttänyt äiti (esim. lestadiotar tahi eräs Vitikaisen Kaija Nurmeksesta) pystyy imaisemaan uumeniinsa periaatteessa jopa viisi täysimittaista Atrian Poprillia tai Juusto-Kabanossia, mutta laatu kuitenkin korvaa määrän: yhden lapsen lapsiveteen saattaa helposti liueta liikaa kamaraa ja lisäaineita, mikä saattaa aiheuttaa urean pakkautumisen ihmistaimen päähän meille kaikille tuttuine seurauksineen. Kaksosten ollessa kyseessä tilanne on tietysti eri, jolloin bortti kannattaa suorittaa myös rectumin kautta. Mitään erityisiä suosituksia tai fistisääntöjä proseduurille ei ole, kunhan nakkein tai makkarain päistä vain muistaa irroittaa mahdolliset metalliset sulkimet. 

Tyypillinen esimerkki onnistuneesta bortista. Tässä tapauksessa bortti on tehty varovasti pehmeän laskun kyrsävieriperiaatteella HK:n Kevytnakeilla. Merkillepankaa lapsivedessä lilluva varanakki. Lapsi on oikeanpuoleisessa kuvassa silminnähden friskaantunut, ja myös äidiltä perityt, aiemmin piilenneet musikaaliset geenit (blues, jazz) ovat puhjenneet kukkaan.

Useat Paavin sidosryhmät, esim. katolialaiset, uskovat ns. borttiteoriaan, eli siihen, että sikiölle annetut prinssinnakitkin saattavat johtaa vahvempiin makkariin, ja niiden myötä raiskauden loppuvaiheeßa peräti kohdunkammion sisäiseen lihavärinään (carne tremula) pidemmän päälle (jopa 50 v.) vakavine lieteilmiöineen, esim. johonkin lihansyöjäpuolueeheeseen liittymiseen (esim. perulaissuomalaiset). Jehovan todistajain borttikielto taas ei ole aivan näin ehdoton; kunhan borttilääkäri vain malttaa pidättäytyä verimakkaran käytöstä. 

Kasvissyöjävanhempien usein Intiassa epämääräisillä sikiönvahvettajilla teetetyt tofubortit, mooseksenuskoisten kishkabortit (pitää olla kosher!) sekä islamilaisten halalbortit ovat edelleen kuuma peruna, josta puuttuvat yhä käsinkosketeltavat faktat. Raamatun, Tooran ja Koraanin jakeita ja suuria tutkitaan edelleen kuumeisesti ympäri lääkismaailman. Myös TAYSin mustamakkarabortit sekä MAYSin maksamakkarabortit ovat omat lukunsa, joitten historiaa ei kannata kerrata tässä: tarvittavat rabortit löydätte tarvittaessa Webistä.

Oma kantani tähän mielibidét jakavaan ikuisuuskysymykseen on tiivistettävissä tähän omistamaani t-paitaan. Bortti ei ole murha.

Missä muruseni on

Tiedättehän tunteen, joka syntyy, kun alaikenien ja alahuulen väliin sukeltunut kova ja terävä muru esim. (hapan)korpusta tai näkkileivästä temmeltää vapaasti, pikkuhiljaa yhä syvemälle alemmas tunkeutuen ja pieniä haavoja ikeniin jyrsien? Tunteen, jota voitaneen kutsua yleispätevällä nimellä viiltävä tuska.

Ensin koetat houkutella murua esiin luonnollisella menetelmällä, irvistellen. Kielen ulottumattomiinhan muru on mennyt jo äsken, paitsi jos satut olemaan Gene Simmons. Pohdit ehkä, vaihtaisivatko mummot kadunpuolta, jos tuolla lailla naamaa vääntäen uhkaat vastaan tulla, tahi kauempaan pöytään, jos samaan kahvilaan sattuisitte. Ainakin pelkäämään oppineet lapset alkaisivat vähintään tuhertaa.

Ennen pitkää tulee sormivaihe. Yrität tonkia, mutta turhaan. Harmittelet, että missä se hammaslääkärin koukunmallinen imuri on aina silloin, kun sitä tarvitsisi. Kuolaa tippuu rinnuksille vähemmän kuin mitä olit odottanut, koska jo monen vuoden ajan ottamasi verenpaine- ja diabeteslääkkeet ovat kuivattaneet suusi. Mielessä käy suun kostutus pastillilla, mutta sekin ryökäle saattaa livahtaa samaan sylkirauhaslimboon kuin em. muru.

Niinpä päädyt sitten hakemaan työkalupakista sen kumisen kutistesukan, jonka panet varovasti kitalakeesi, ja jatkat kiertämään kielen alle. Muista kielituki, muuten sukka voi sätkähtää kurkkuun, Porissa yksikin kuoli heti, kuusi minuuttia kammottavasti kakoen. Hyvällä tuurilla muru lähtee yhdellä imaisulla. Vielä paremmalla tuurilla saat kaupan päälle hassuja ääniefektejä, jollaisia et elämässäsi kuule missään muussa kontekstissa. Jos olet naimisissa tai avoliidossa, voi puolisosi kenties hoitaa imutyön puolestasi. Murun imentä toisen kielen alta eli ns. ranskalainen salivasuktio on sitä todellista rakkautta, josta amerikkalainen suklaarasia- ja ruusuteollisuus vaikenee, kysykää keneltä tahansa hiukankin kauemmin naimisissa olleelta vanhemmalta parilta!

Ai niin, pillikin käy.

Ja minä itse, miksi näitä mietin? Vastaus ei lie yllätys: saadakseni Jenni Vartiainen -googlettajat eksymään. Ajatus Jenni Vartiais -faneista haahuilemassa lähes nelikymppisen, 140-kiloisen kroonisen masturbaattorihanuristin hämärässä blogissa on oudolla tavalla kiehtova. Muttei mitenkään seksuaalis-oudolla, korkeintaan varsinaissuomalaisvittuiluhumoristis-oudolla!