sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Missä muruseni on

Tiedättehän tunteen, joka syntyy, kun alaikenien ja alahuulen väliin sukeltunut kova ja terävä muru esim. (hapan)korpusta tai näkkileivästä temmeltää vapaasti, pikkuhiljaa yhä syvemälle alemmas tunkeutuen ja pieniä haavoja ikeniin jyrsien? Tunteen, jota voitaneen kutsua yleispätevällä nimellä viiltävä tuska.

Ensin koetat houkutella murua esiin luonnollisella menetelmällä, irvistellen. Kielen ulottumattomiinhan muru on mennyt jo äsken, paitsi jos satut olemaan Gene Simmons. Pohdit ehkä, vaihtaisivatko mummot kadunpuolta, jos tuolla lailla naamaa vääntäen uhkaat vastaan tulla, tahi kauempaan pöytään, jos samaan kahvilaan sattuisitte. Ainakin pelkäämään oppineet lapset alkaisivat vähintään tuhertaa.

Ennen pitkää tulee sormivaihe. Yrität tonkia, mutta turhaan. Harmittelet, että missä se hammaslääkärin koukunmallinen imuri on aina silloin, kun sitä tarvitsisi. Kuolaa tippuu rinnuksille vähemmän kuin mitä olit odottanut, koska jo monen vuoden ajan ottamasi verenpaine- ja diabeteslääkkeet ovat kuivattaneet suusi. Mielessä käy suun kostutus pastillilla, mutta sekin ryökäle saattaa livahtaa samaan sylkirauhaslimboon kuin em. muru.

Niinpä päädyt sitten hakemaan työkalupakista sen kumisen kutistesukan, jonka panet varovasti kitalakeesi, ja jatkat kiertämään kielen alle. Muista kielituki, muuten sukka voi sätkähtää kurkkuun, Porissa yksikin kuoli heti, kuusi minuuttia kammottavasti kakoen. Hyvällä tuurilla muru lähtee yhdellä imaisulla. Vielä paremmalla tuurilla saat kaupan päälle hassuja ääniefektejä, jollaisia et elämässäsi kuule missään muussa kontekstissa. Jos olet naimisissa tai avoliidossa, voi puolisosi kenties hoitaa imutyön puolestasi. Murun imentä toisen kielen alta eli ns. ranskalainen salivasuktio on sitä todellista rakkautta, josta amerikkalainen suklaarasia- ja ruusuteollisuus vaikenee, kysykää keneltä tahansa hiukankin kauemmin naimisissa olleelta vanhemmalta parilta!

Ai niin, pillikin käy.

Ja minä itse, miksi näitä mietin? Vastaus ei lie yllätys: saadakseni Jenni Vartiainen -googlettajat eksymään. Ajatus Jenni Vartiais -faneista haahuilemassa lähes nelikymppisen, 140-kiloisen kroonisen masturbaattorihanuristin hämärässä blogissa on oudolla tavalla kiehtova. Muttei mitenkään seksuaalis-oudolla, korkeintaan varsinaissuomalaisvittuiluhumoristis-oudolla!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti