36

2.5.2011, Two-Five Eleven, The Revenge is ours! Päivän pääuutinen vaati, että meidän kaikkien pitää nyt iloita tappamisesta. Poikkipuolista sanaa asiasta en ole edelleenkään nähnyt missään mediumissa. "Jos et iloitse, olet meitä vastaan". Onneksi iltapäivällä näkemäni keltasirkku kompensoi etovan pettymystilan ihmisiä kohtaan. Päivänokosten uneen tunkeutui syaaniturkkinen Aira Samulin, jonka kasvot olivat täynnä horriibeleja Hot Rod -lävistyksiä.

Päivän mukava yllätysuutinen oli se, että Hohto II:n
kuvaukset on viimein saatu alkuun.

Illalla kylään. Ystäväni oli ostanut oranssin Feinin. Ennen illan jääkiekko-ottelua katsoimme puuntyöstö-dvd:tä, eli em. monitoimityökalun käyttöohjetta. Kummipojalla on edelleen käytössä loistava, sinisenvihreänraidallinen potkuhöusu, joka tuo mieleen Gigantin myyjän. Tv:ssä lätkäkommentaattorien perseitten alla oli ihanat punaiset tuolit, joita luulin ensin Martelan Axia 2:iksi, mutteivät ne olleet. Yhdellä kommentaattoreista oli liittymäkauppiastukka, ja Tapio Suomisen nenä näytti välillä pinokkiomaisen pitkältä, kiitos pään takana sijainneen teletappimikrofonin. Paluumatkalla kotiin lallattelin Jarren Oxygenen A-osaa omin lyriikoin: "Kakkakikkare. Kakkakikkare. Kakkakikkare. Kakkakikka, kakkakikka". Kaksi viimeistä sanaa tosiaan pätkäistyvät lopuistansa, mikäli kunnioitamme melodiaa. "Synn Fein" voisi olla underground-henkinen teknokekko-posse, jonka jäsenet generoivat irkkumusaa syntetisaattoreiden avituksella.

Eli ihan normaali syntymäpäivä. Juhlin, matkoilla. 24/7, loppuun asti. Em. "juhlin" on preesens.