maanantai 21. marraskuuta 2011

Indiana Jonesin siisteyden essenssi

Viime yönä noin puoli kolmen aikaan tajusin, mikä neljännessä, uusimmassa Indiana Jones -elokuvassa mättää. Siitä nimittäin puuttuu se yksi siisti juttu!

Kadonneen aarteen metsästäjien lopussa naamat sulivat siististi, Tuomion temppelissä sydän revittiin rinnasta silleen siististi (ikäraja oli muuten vain K-14!), ja Viimeisen ristiretken lopussa se väärästä Graalin maljasta juonut konna vanheni ja mureni ihan älyttömän siististi! Kristallikallon valtakunnassa ei ollut mitään henkeäsalpaavaa, siistiä efekti-yksittäismomenttia: se oli vain pirunmoista häsläystä ja möykkyyttä alusta loppuun!

Suuremmassa spektrissä kun syväluotaamme näitä pikkupoikiin vetoavia, ensimiettimältä harmittoman kaltaisia juttuja, saatamme hyvinkin tulla siihen tulokseen, että olisimme jo sotineet koko lajimme sukupuuttoon ilman naisia, joten taidan tyytyä vain toivottamaan hyvää maanantaipäivää.