Oversharia-lain rajamailla I

Tänään kävi silleen hassusti, että olin autollain' Halikossa ajamassa Toijalanmäkeä alas ja kääntymässä Uuttelantielle, kun satuin noteeraamaan HyväPerseisen FitnessMui'an lenkillänsä. Ko. tummaverikkö suuntasi kuitenkin vastakkaiseen suuntaan, Postintielle, joten en nähnyt tarvetta vaihtaa ykköselle.

Katson järkeväksi oheistaa tähän havainnekarttakuvan tilanteen kulusta:

Te ette voi aavistaa, millaista syvempää symboliikkaa tuohon pintatasoltaan bennyhill-spede -akselin anekdoottiin liittyy.

Ja minä itse? Miksi näitä mietin?
Se merkki varhaisen on vanhuuden.
Miks seuraa käskyä en veren vietin,
vaan kansain kohtaloita huokailen?

Eino Leino

Collecting People

En edelleenkään osaa päättää, muistuttaako N-firman orwelliaaninen isottelu enemmän MI5:ä vai SPECTREä. Kuvasta näkyy suomalainen, tragikoominen nöyryys pa(r)h(a)immillaan, jälleen kerran. Nämä ihmiset marssivat hiljaisina, bussikyyditettyinä, ottamaan vastaan sen, mitä annetaan.

Emme me tarvitse sitä italialais-ranskalais-espanjalaista, käsillä huitovaa ja ylidramaattista tulistumisen taitoa. Ennemmin haluaisin työtätekevän lammaskansamme adoptoivan käyttöön saksalaistyyppisen loukkaantumismetodiikan.

Katsokaas, kun Saksan Bochumissa ei ole vieläkään annettu anteeksi. Ja tokkopa koskaan annetaankaan.

Varauksetonta hehkutusta V: Sivistyksen turha painolasti

Entinen YLE Radio 1:en pääjehutar ja pomonpomoni Minna Lindgren on lukenut sanasta sanaan Kariston kustannusjohtaja Väinö Hämeen-Anttilan yksin kokoaman kaksiosaisen "Uuden tietosanakirjan". Sen osat julkaistiin 1928 ja 1932. Jo ensimmäinen osa (A-Hiawatha) haukuttiin tuoreeltaan, mutta Hämeen-Anttila päkersi silti toisenkin osan (Hibbing-Öölanti) valmiiksi, tuloksena ainutlaatuinen häpeäpilkku suomalaisen kustannustoiminnan historiassa.

Mutta ennen kaikkea erittäin herkullinen häpeäpilkku, varsinainen aarreaitta vanhentuneiden verbaaliperversioiden ja korkeatasoisen huonouden ystäville. Ja kun materiaali päästetään satiirin sekä woodyallenismin taitavan Lindgrenin filtteröitäväksi, on tulos hulvaton, paikoin hysteerisen hauska. Jostain syystä (oma arvioni: henkilökohtainen kauna) kirjailija Matti Mäkelä lyttäsi Hesarin arviossaan tämän kirjan täysin. Ilmeisesti Lindgrenin olisi pitänyt jäävätä itsensä totaalisesti, olla täysin hipihiljaa lapsuusmuistoistaan ja sukunsa anomaliteeteista. Suosittelen jättämään Mäkelän tekstin huomiotta, sillä hän on väärässä. Näin on juuri hyvä: jälleen kerran todistuu myös se, ettei parhaita henkilöhahmoja keksitä, vaan ne ammennetaan nimenomaan todellisuudesta, oli sitten kyse unohtuneista historian "suuruuksista" tai Lindgrenin omista vastaantulijoista. Järjellinen ja looginen olento olisi ilman muuta esim. sitä mieltä, että Lindgrenin anekdooteissa siellä täällä esiinpulpahteleva "Puujalka-Mummo" on vahvasti fiktiivinen. MutEi: faktiivinen on!

Tietosanakirjalle, josta löytyvät mm. seuraavat hakukohdat, ei kertakaikkiaan voi olla länpiämättä:
avocado Asianajaja.
cancan Rivoliikkeinen algerialainen katrillitanssi.
chapeau à claque Hattu, jonka leveät röydät on sivulta taivutettu ylös litistettyä kupua vasten sakaraksi hatun otsa- ja niskapuolelle.
Crébillon, Claude Kirjailija, jonka teoksia Väinö Hämeen-Anttila luonnehtii: "Kulttuurihistoriallisesti merkityksellisiä pornografisia romaaneja."
delirium Hourio.
écharpe "Shärppi", olkapäältä uumille sidottu vyöhikkö; kannike, hankkilus.
ejakulatio Ruiskautus.

Kyllä, tunnustan: olen vasta f-kirjaimen kohdalla. Uskallan silti tapojeni vastaisesti hehkuttaa varauksetta jo nyt. Ja ei kun asappina ajankohtana divareihin penkomaan, josko vaikka Hämeen-Anttilan tietosanakirja löytyisi. Helppoa löytäminen ei Lindgrenin mukaan ole. Mutta pitäähän elämässä mielekästä arkeologiaa olla. 

Kirjan idea on lähtöisin amerikkalaisen toimittajan A.J.Jacobsin kirjasta The Know It All. Siinä Jacobs kahlaa läpi Encyclopaedia Britannican 44 miljoonaa hakusanaa.

Tangokevät 2011 II

 

"Trio Kiero tarttuu tangoihin perinteitä kunnioittaen mutta omaa musiikillista näkemystään toteuttaen. Yhtyeen ohjelmistosta löytyy vähemmän tunnettuja mutta sitäkin hienompia tangoja, jotka saavat uuden ilmeen mielenkiintoisten sovitusten myötä. Trion tangotulkinnoissa kylmä ja kuuma sekoittuvat toisiinsa, melankolia ja kaipaus kohtaavat palavan rakkauden ja intohimon ja pohjoinen ja etelä paiskaavat kättä."

Kevään myötä settimme on alkanut saada muotoaan. Mm. Malmstén, Kärki ja Mononen ovat mukana paitsi itsestäänselvästi, myös ennenkuulumattomasti. Vaikka sovituksiimme on livahtanut mukaan myös muutama 9- ja Maj7-sointu, soi ohjelmistomme silkkaa kunnioitusta vanhoja mestareita kohtaan. Tarkkakorvaisimmat saattavat havaita melankoliaan taipuvaisessa "vähän on paljon" -soundissamme peräti fadon elementtejä, tohtisin väittää!

Trio Kiero esiintyy:

pe 17.6. klo 19 Café Salossa, Asemakatu 5, Salo

Liput 15€, ennakkolunastus ym. kuvan numerosta, emailitse janne.kuusinen@iki.fi

tai Café Salosta. Lipun hinta sisältää narikan sekä kahvin + herkun.

pe 8.7. klo 21.45 Seinäjoella, Cumbre Mundial del Tango -festivaaleilla

TangostYLE-teltassa.

Media-analfabetismin alkeet I

Hauskan miehen kirous

Janne Juhani Kuusinen (1975-) on muusikko, sarjakuvapiirtäjä, kirjoittaja sekä tragikoomikko, joka käyttää toista nimeään luodakseen illuusion kirjallisista avuista. Hän on iloinen saadessaan julkaista tekstuaalisia aivoflatuksiansa paitsi preuumisti, myös viimeinkin niin, ettei toimitus ole niitä lyhentänyt tai editoinut tarpeen mukaan.

Hauskan miehen kirous -kokoomateoksen lastuista suurinta osaa ei ole julkaistu jossain. Joukossa on myös muutama kokonaan ennenjulkaisematon teksti, joita ei ole julkaistu edes tässä antologiassa.

Janne Juhani Kuusinen kirjoittaa tyyliltään sangen humonistisesti ja hapanrealistisesti, mikä johtunee siitä, että hän on maailmankatsomukseltaan harras murphisti.

Näissä culomnistisissa valveunissa esittäytyy ihmis(miel)en eritteiden lähes koko plethora/spektri. Tekstit ovat tunnelmaltaan raskaita, levottomia ja häiriintyneitä - kuten tekijänsäkin.

Janne Juhani Kuusinen kyhjöttää yhä Korkeavuorenkadulla siinä missä muut ovat jo rakentaneet hotellin Erottajalle.

Hauskan miehen kirous kannattaa hankkia nimenomaan nyt, ennen kuin jokin suurempi kustantaja julkaisee siitä lyhennetyn, editoidun, stilisoidun, sterilisoidun, kovakantisemman - ja ennen kaikkea kalliimman version.

Hauskan miehen kirouksen saa suoraan tekijältä (janne.kuusinen@iki.fi, O4O 5431951) tai mutkan kautta (www.omakustanne.fi). Kirjan hinta on 20€, sis.pk:t ja 210 sivua.

Dies irae

Dies Irae! dies illa

Solvet saeclum in favilla

Teste David cum Sibylla

Palaillaan asialle taas vuonna 2111.

Cunnilingvistus

Hei, huomenna ovat eduskuntavaalit!:

Siitäkin huolimatta, että FSB:n kaljupäiset epäihmiset, Nashi-lössi tai berserkiaanisesti judoava Putin itse tulevat kolkuttelemaan ovelleni, aion luetella muutaman valitun sanan liittyen näihin vaaleihin.

Kävi miten kävi, varmaa on vain se, että suurin häviäjä on suomen kieli.

Laajakaistan vetäminen jokaiseen maamme someroon ja pyhtääseen on eskaloitunut näihin vaaleihin tähdänneeksi verbaaliseksi virtuaali-kansalaissanasodaksi sekä aiheuttanut mm. seuraavien sanojen merkitysten ja tarkoitusten katoamisen:

Eliitti, homma, ironia, isänmaa, kansa, kriittinen, kukkahattutäti, kulttuuri, mamu, monikulttuurisuus, nuiva, nuorukainen, pakolainen, postmoderni, rasismi, rasisti, rikastuttaminen, sarkasmi, suvaitsevainen, suvaitsevaisuus, vihreä, yksittäistapaus.

Nämä sanat eivät keväästä 2011 alkaen tarkoita enää mitään: ne ovat vain relatiivista, diskurssisidonnaista ja yhdentekevää sanamokkoa, jolla päkit kinaajat voivat läästiä jostain jotain välittäviä argumentoijia aivan miten lystäävät, tehokeinonaan tietysti myös vähämielisyyden rajan ylittävä toisto. 

Kiitti vaan, persukit (=perussuomenkieliset). Suomen puolesta, suomea vastaan.

Hicksismejä I

Maa-planeetan kaikkien aikojen paras stand-up -koomikko Bill Hicks lopetti monet keikkansa seuraavasti: 

"Here's what we do. You know all that money we spend on nuclear weapons and defence every year? Trillions of dollars. Instead, if we spent that money feeding and clothing the poor of the world, which it would pay for many times over, not one human being excluded... not one... we could as one race explore outer space together in peace, for ever. Thank you very much. You're great."

Bill Hicks (s.1961) poistui keskuudestamme jo 1994, muttei kuole koskaan.

Teaserpussy

Sukupolvilokerointia

Tuore "How cool brands stay hot" -kirja (jota tokkopa koskaan tulen lukemaan) määrittää sukupolvet näin:

Hiljainen sukupolvi (s. 1928-1945): Toisen maailmansodan ja 1930-luvun laman lapset. Moraalia, ahkeruutta ja rehellisyyttä korostavat.

Suuret ikäluokat (s. 1946-1964): Sotien jälkeisen hyvinvoinnin ja talouskasvun kasvatit. Vapaudesta ja vapaa-ajasta nauttijat.

X-sukupolvi (s. 1965-1979): Itsenäisyyttä arvostavat ja pessimismiin taipuvaiset. Teknologiasta nauttivat ja paljon työtä tekevät.

Y-sukupolvi (s. 1980-1996): Populaarikulttuurin individualistiset ahnehtijat. Sosiaalisen median fanittajat. Suvaitsevat, älykkäät ja kriittiset kyynikot.

Z-sukupolvi (s. 1997-)

Perhana, tässähän alkavat loppua konsonantit kesken sukupolvia lokeroitaessa! Em. kirjan tekijät eivät todennäköisesti lähde visioimaan, miten homma jatkuu. Joka tapauksessa molemmat vaihtoehdot ovat huonohkoja.

Ensimmäisessä vaihtoehdossa syntyy Å-sukupolvi. Pakkoruotsin fanaattiset, akvaviittipöhnäiset kannattajat, kalaasi-bilettäjät. Hapansilakan ja Bellmanin fanittajat. Jehovain- ja mormoneinkaltainen, sisäänlämpiävä RKP-jugend -rapujuhlijasukupolvi. Rikkaat, väkisinhymyilevät ja -nauravat kauppakamarimuusikot. Bengt- ja Linnea-nimiset purjehtijat, joilla on vaaleat hiukset ja valkoiset housut. Ensimmäinen kokonainen ikäpolvi, joka haluaa heitä palveltavan ruotsiksi.

Tai sitten on vain ajateltu aakkosten loppuvan z:ään ja däts it. "How cool brands stay hot" -kirjan tekijöiden ikää en tiedä, mutta he kuulunevat johonkin suht kyynis-pessimistis-realistiseen sukupolveen. Zis is the end.

70-luvun tekijämiehet

Kuvat 70-luvun Erkki Junkkarisesta (1929-2008) saavat minut aina hyvälle tuulelle.

Junkkarisen suurin hitti oli "Ruusuja hopeamaljassa" vuodelta 1975, kaikkien aikojen ensimmäinen suomalainen platinalevy. Musiikillisessa mielessä 70-luku ei kuitenkaan ollut Junkkarisen kulta-aikaa. Monessa kappaleessa tarkkakorvainen kuuntelija saattaa erottaa lähes puolen sävelaskeleen epäpuhtautta yksittäisissä sävelissä.

Mutta asialla ei ole merkitystä, sillä 70-luvun Erkki Junkkarinen on tyylikkäin mahdollinen Erkki Junkkarinen. Tarvittaessa myös retro, vintage tms., kutsu miksi haluat. 70-luvulla otetut Erkki Junkkarisen kuvat ovat tärkeitä todistuskappaleita siitä, ettei 70-luvun tekijämies (joskus "70-luvun panomies") välttämättä tarvitse viiksiä tahi partaa, edes tupangia sormien/huulten väliin!

Velmu, keski-ikäistä miesenergiaa uhkuva 70-luvun Erkki Junkkarinen on liikuttava reliikki siitä kaurismäkeläisestä kekkosmaailmasta, jota ei enää ole eikä tule. Jokaviikonloppuiset tanssit, satoja ihmisiä, leveät lahkeet, joutsensiipikaulukset, pinttynyt Tabacin ja Mennenin katku. Pukujen värikoodi kattaa myrkynvihreän ja ruskean kaikki mahdolliset murretut sävyt. Sekatyömiehet, paperitehdaslaiset ja painajat tonkivat kilvan seinäruusutarhaa, Wartburgien ja Ladojen takakonteista löytyy vain ja ainoastaan Koskenkorvaa. Humpat ovat nopeita ja geneerisiä. Seuraavia valsseja ei odotella, sillä nämä äijät osaavat kaikki tanssiaskeleet, rokinkin. 70-luvun tekijämiehet nostavat maskuliinisesti toisen koipensa tuolille, rykäisevät, ojentavat kätensä ja ulkolausuvat apulehdistä lukemansa sutkautukset, joiden aatelia ovat mm. "Saanko luvan vai tanssitaanko ensin?" ja "Mennäänkös meille vai teille?" Jossain välissä kysytään, mitä neiti pitää orkesterista, ja hetikohta poltetaan yhdessä tupakkaa. 70-luvun tekijämies ei oikeasti katso silmiin, vaan vähän yläpuolelle, Ratosta opittu niksi. Ilta huipentuu, paidanliepeet karkaavat housuista. Moni röhnöttää seuraavan yön putkassa tai pusikossa, mutta epeleimmät 70-luvun tekijämiehet ovat vasta alussa. Grillikioskilta ostetaan Pirjo- tai Ritva-nimiselle heilalle porilainen, joka maksetaan tuhkanharmaalla satalappusella. Tarkkasilmäisimmät erottavat lompakon shekkihudlaarista pilkistävän Sultan-skordarin kulman. Aamulla 70-luvun tekijämies löytää oikean etusormensa kynnen alle kiinnittyneen 12 cm pitkän häpykarvan. Hetekan vieressä lattialla makaavan kalsariparin kashmir-kuvioisuuden todennäköisyys on noin 89%.

Suuri osa 70-luvulla otetuista Erkki Junkkarisen kuvista tulisi museoida.

Lylytzer 2011

Iltapäivälehden nettisivuilla julkaistiin Lyly Rajalan ottama kuva kokoomuslaisen eduskuntavaaliehdokkaan liiveihin uineesta sällistä:

Olisin hyvin kiinnostunut Rajalan käyttämän kameran merkistä, iästä ja teknisistä tiedoista. Ilmeisesti laitteessa on jonkinasteinen kasvojentunnistus, mutta vastaavasti sen käyttäminen heikentää tunnistetun alueen resoluutiota. Muistaakseni joissain vanhemmissa Olympuksissa ja Minoltoissa on tuonkaltainen ominaisuus, vai tyyppivikako se nyt oli.

Teaserass

Testing testing

Klikkaa alla oleva ruudukko suuremmaksi. Kolme ensimmäistä silmillesi pomppaavaa sanaa kuvaavat, millainen olet.

  

En nyt muuten niin innokkaasti näitä hönpötyksiä jakoon pane, mutta hemmetti, kun meikäläiselle ekana hyppäsivät esiin sanat EAT, RISK ja MAD, nimenomaan tuossa järjestyksessä...

Lipya

Libya on semmoinen maa, että siellä on pelkästään keltaista hiekkaaavikkoa, jonka halkaisee pitkä ja suora tie. Taloja ei ole, muutama palmu jossain ehkä. Tiellä ajelee jeeppejä ja euroopastatuotuja, katsastamattomia romuautoja ihan miten sattuu sinne tänne. Autoissa on partaisia miehiä, jotka ampuvat koko ajan ilmaan konekivääreillä ja revolvereilla. Niillä on myös päässä rätit kun on niin kuuma koko ajan. Ehkä he myös sanovat ja huutavat jotn, kun huulet liikkuvat, mutta uutiskuvissa ei ole ääntä. Monen äijän naamalla on levollinen hymy, kun heille on jaettu mietoa huumetta, joka on laillistettu libyassa. Ne miehet ei myös tiedä kenen puolella ne ovat.

Libuaa on johtanut jo kauvan hullu koppalakkipäinen, isonenäinen käkkäräpää nimeltä Muammar Gaddafi. Hänellä on kahdeksan lasta, joista 7 kpl on miehiä. 1800-luvulla solmitun sopimuksen mukaan hulluilla dicktaattoreilla saa olla korkeintaan yksi tyttö. Jos tyttöjä syntyy liikaa, ne heitetään jo vauvana roskikseen tai annetaan köyhille kun ensin on ympärileikattu.

Lipyan libbu on kokonaan vihreä, koska Muammar Kaddafi on itsekin vihreä ja egohenkinen. Jos libyaa johtaisi lahtari, lippu olisi valkoinen, ja jos kokomuslainen, niin lippu olisi sininen. Joittenkin maan lipuissa on sekä sinistä että valkosta.

Libyaa pommittivat amerikkalaiset (etenkin reigan) 80luvulla. Silloin Muammar Gadaffi uhosi että hän aloittaa kolmannen maailman sodan. Ei se alkanut. Mutta silloin kun oli lapsi, niin yöunet menivät.

Nyt Gaddaffin lähipiiri alkaa hajota. Ministeri Mussa Kussa on jo muuttanut kuuttanut muualle. Nimi voi kuullostaa hauskalta mutta kandee muistaa että husseinillakin oli Pussa Nussa, skaramangalla Nick Nack ja David Bowien pojan nimi on Zowie Bowie.

Moni miettii että eikö Gåddafia voisi vain pommittaa tai ampua singolla kuoliaaksi, mutta se ei onnistu koska hänen palatsinsa on tehty timangeista ja adamantiumista. Tällä hetkellä goddafi kyhjöttää sikiöasennossa 42nnen makuhuoneensa nurkassa ja valmistelee seuraavaa uhoavaa televisiopuhetta. Sillä aikaa paljon ihmisiä kuolee, mukana myös viattomia muttei suomalaisia. Semmoinen maa on Libya. Loppu.

7 +

Teaserboy - the Return

Linnut, siat ja topit

Luin tänään uutisista, että "Sorsakosken syöpä ei ole levinnyt".

Käsittääkseni tuo on jo hieman vanhennutta tietoa. Ainakin eräässä toisessa, muistaakseni jonkin lääketehtaan mediumissa tiedettiin kertoa, että taudista on jo olemassa uusi, kemogigapialle immuuni kanta, jonka koodi on T0P1. Oulun seudulta löytyy todistettavasti tapaus, jossa em. tautivariaatio on jo tarttunut ihmisestä toiseen. Lisäksi moni taudin saanut on täysin perus- tai persuterve 20-80 -vuotias humpankuluttaja. Viranomaiset kuitenkin painottavat, ettei salattuun suruun ja varjojen yöhön ole syytä. Myöskään ulkomaille matkustamista ei katsota vielä tarpeelliseksi rajoittaa.

Sorsakosken syöpä -rokotukset aloitetaan kouluissa heti kun Topiflu-lääke saadaan jakeluun, viimeistään syksyllä. Rokotuspakkoa ei ole, mutta mikäli vanhemmat päättävät jättää lapsensa rokottamatta, julkaistaan heidän nimensä asuinpaikkakunnan sanomalehden kriisilistassa, terveysaseman ilmoitustaululla sekä internetissä sivulla www.eroajoukosta.fi. Joidenkin vanhempien huolestuneisuuden tavallaan ymmärtää, sillä sadasta Topiflun prototyyppiä testanneesta huomattavan moni on myöhemmiten sairastunut joko Baddingin tautiin tai kääriäisjorman herpekseen.

PS 6.4.: Tänään iltapäivällä Tammilehdon palvelukeskuksen pihassa oli tilataksi ja huomiotaherättävä määrä väkeä pihalla. Panikointi taitaa sittenkin olla alkanut jo.

Teaserboy