tiistai 31. toukokuuta 2011
My Hair, My Beautiful Hair!
Tuli tuossa aamulla SelfShotattua herutuskuvia ylhäältäpäin. On aika paljastaa itsestäni puoli, jota ette välttämättä ole nähneet.
Mieleen tuli ylläolepasta kuvasta välittömästi eräs tanssimuusikoiden legenda. Takavuosina somerolaisella Teeriharju-nimisellä tanssilavalla oli kuulemma narikkavahtina semmoinen lakoninen kulttihahmoäijä, jolle oli suotu yksi ylivertainen armolahja: hän pystyi kampaamaan kaljuaan peittoon viidestä (5) eri suunnasta!
Mauri Pekkariseen on joka tapauksessa vielä matkaa. Ja sitä paitsi otsikko sekä kuvateksti hämäävät. Ei minua harmita tänään yhtään sen enempää kuin eilenkään. Eri asia jos tuo otos olisi röntgenkuva aivoistani. Must' tulee isona Kingpin.
 |
| Jahah, jahah! Munkki Tuck tekee tuloaan! Onneksi ette tätä karmivaa totuutta arkitilanteissa näe, kosk'olen niin pitkä. |
Mieleen tuli ylläolepasta kuvasta välittömästi eräs tanssimuusikoiden legenda. Takavuosina somerolaisella Teeriharju-nimisellä tanssilavalla oli kuulemma narikkavahtina semmoinen lakoninen kulttihahmoäijä, jolle oli suotu yksi ylivertainen armolahja: hän pystyi kampaamaan kaljuaan peittoon viidestä (5) eri suunnasta!
Mauri Pekkariseen on joka tapauksessa vielä matkaa. Ja sitä paitsi otsikko sekä kuvateksti hämäävät. Ei minua harmita tänään yhtään sen enempää kuin eilenkään. Eri asia jos tuo otos olisi röntgenkuva aivoistani. Must' tulee isona Kingpin.
perjantai 27. toukokuuta 2011
keskiviikko 25. toukokuuta 2011
Joka päivä oppii jotain uutta I: Finlands rectsdag
 |
| Kesti hieman yli 36 vuotta huomata, että eduskunnan istuntosalin äänestystaulun Jaa- ja Ei -sanojen jatkeena on peräaukkojen kuvia. |
Irtisanoutuminen
Jahas! Lökäpöksyt, liittymäkauppiastukat sun muu metroseksuelli on vihdoin passé! Ne on vuonna 2011 syrjäyttänyt uusi kuuma megatrendi: itsestäänselvistä negatiivisista asioista teatraalisesti irtisanoutuminen. Okei, mikäs siinä: mennään messiin.
Minä, Janne Kuusinen, irtisanoudun täten tällä päivämäärällä rasismista, ennakkoluuloista, jälkikkoluuloista, pöljyydestä, pölöydestä, typeryydestä, tyhmyydestä, päkki-itsepäisyydestä ja vänkyryydestä. Niin ikään sanoudun irti koijaroinnista, talouspelleilystä ja pörssi-indexeihin tuijottelusta. Haluan irtisanou'a myös vittumaisuudesta, kusipäisyydestä, kieruudesta, kaksinaamaisuudesta, natsinaamaisuudesta, persesilmäisyydestä ja pallokorvaisuudesta. Tässä välissä voisin irtisanoa myös Regina- ja Cosmopolitan -lehtien tilaukseni: onnistuisiko näin blogitse? Väkivallasta, tappelemisesta, joukkotuhonnasta, karkeakielisyydestä, huumeidenkäytöstä, varkaudesta, sotimisesta, kidutuksesta ja sormella solisluuhun tökkimisestä irkisanoudun myös. Kuten myös ihmisoikeusrikkomuksista, maanjäristyksistä, tulvista, heinäsirkoista, ralli- ja formula-autoilusta, jääkiekon yli-ihannoinnista, uskonnoista, Suomen itäsaksalaistyyppisestä koulujärjestelmästä, mihinkään "kansaan" kuulumisesta, siitä kun takanasi kävelevä astuu kantapäälle väkijoukossa, ärsyttävistä puheäänen keskitaajuuksista, oviaukoissa seisomisesta, käytävien tukkimisesta, tupakoijien vainoamisesta, laatuoluiden kalleudesta, terskan hankautumisesta housujen läpi talvitakin kuminauhareunaa vasten, siitä kun siivekkeitä ei ole käännetty kokonaan taakse, ilmapäisistä tositv-muijista, ala-arvoisista akkuporakoneista, Uwe Bollin tulevista elokuvista, piereskelystä yhdynnän aikana, leggingsien väärinkäytöstä, yli 70-vuotiaista autokuskeista, humpan ja hanurimusiikin kusenpolttamimmista hiteistä, iskelmäteollisuudesta ja -bisneksestä, Muusikoiden liiton loukkaavasta minimitaksasta, Hal- ja Hak-alkuisista eduskuntavaaliehdokkaista, mustesuihkutulostimista, kiinalaisuuden peittämisestä lyhenteen "P.R.C." alle, varsinaissuomalaiskollien tavasta aloittaa joka toinen lause "Ja sitmä sanosin sil et", Arto Paasilinnan myöhäistuotannosta, siitä kun ensin kysytään "syntymäaikaa" ja sitten "loppuosaa"?!? mitvit onko jälkeisilläni oma sosturvatunnus hä?, Jyrki Lehtolan ja Kirsi Pihan kolumneista, internet-avohoidokkien riivaamista kommenttipalstoista, työn varauksettomasta ylistämisestä, elintarvikepakkauksista, joiden repäisymuovin kulmassa on se lippa, joka jää repäistessä käteen, alvittomina ilmoitetuista hinnoista, roskaruoan syömisestä samalla kun kävelee, sanapareista "juurikin näin" ja "välitön autonvaihto", siitä kun pissatipat alkavat lirua (omia) kiveksiä pitkin kun on niin lyhyt pippeli, sekä funk-musiikista, jota eivät ole tehneet neekerit.
Minä, Janne Kuusinen, irtisanoudun täten tällä päivämäärällä rasismista, ennakkoluuloista, jälkikkoluuloista, pöljyydestä, pölöydestä, typeryydestä, tyhmyydestä, päkki-itsepäisyydestä ja vänkyryydestä. Niin ikään sanoudun irti koijaroinnista, talouspelleilystä ja pörssi-indexeihin tuijottelusta. Haluan irtisanou'a myös vittumaisuudesta, kusipäisyydestä, kieruudesta, kaksinaamaisuudesta, natsinaamaisuudesta, persesilmäisyydestä ja pallokorvaisuudesta. Tässä välissä voisin irtisanoa myös Regina- ja Cosmopolitan -lehtien tilaukseni: onnistuisiko näin blogitse? Väkivallasta, tappelemisesta, joukkotuhonnasta, karkeakielisyydestä, huumeidenkäytöstä, varkaudesta, sotimisesta, kidutuksesta ja sormella solisluuhun tökkimisestä irkisanoudun myös. Kuten myös ihmisoikeusrikkomuksista, maanjäristyksistä, tulvista, heinäsirkoista, ralli- ja formula-autoilusta, jääkiekon yli-ihannoinnista, uskonnoista, Suomen itäsaksalaistyyppisestä koulujärjestelmästä, mihinkään "kansaan" kuulumisesta, siitä kun takanasi kävelevä astuu kantapäälle väkijoukossa, ärsyttävistä puheäänen keskitaajuuksista, oviaukoissa seisomisesta, käytävien tukkimisesta, tupakoijien vainoamisesta, laatuoluiden kalleudesta, terskan hankautumisesta housujen läpi talvitakin kuminauhareunaa vasten, siitä kun siivekkeitä ei ole käännetty kokonaan taakse, ilmapäisistä tositv-muijista, ala-arvoisista akkuporakoneista, Uwe Bollin tulevista elokuvista, piereskelystä yhdynnän aikana, leggingsien väärinkäytöstä, yli 70-vuotiaista autokuskeista, humpan ja hanurimusiikin kusenpolttamimmista hiteistä, iskelmäteollisuudesta ja -bisneksestä, Muusikoiden liiton loukkaavasta minimitaksasta, Hal- ja Hak-alkuisista eduskuntavaaliehdokkaista, mustesuihkutulostimista, kiinalaisuuden peittämisestä lyhenteen "P.R.C." alle, varsinaissuomalaiskollien tavasta aloittaa joka toinen lause "Ja sitmä sanosin sil et", Arto Paasilinnan myöhäistuotannosta, siitä kun ensin kysytään "syntymäaikaa" ja sitten "loppuosaa"?!? mitvit onko jälkeisilläni oma sosturvatunnus hä?, Jyrki Lehtolan ja Kirsi Pihan kolumneista, internet-avohoidokkien riivaamista kommenttipalstoista, työn varauksettomasta ylistämisestä, elintarvikepakkauksista, joiden repäisymuovin kulmassa on se lippa, joka jää repäistessä käteen, alvittomina ilmoitetuista hinnoista, roskaruoan syömisestä samalla kun kävelee, sanapareista "juurikin näin" ja "välitön autonvaihto", siitä kun pissatipat alkavat lirua (omia) kiveksiä pitkin kun on niin lyhyt pippeli, sekä funk-musiikista, jota eivät ole tehneet neekerit.
tiistai 24. toukokuuta 2011
Tasuritiistai
Tässä tiistaissa on jotain. Eilisen ja tänäisen vastaisena yönä Oklahoman ja Dallasin NBA-koripallojoukkueet pelasivat tasapelin. Olin sattunut veikkaamaan ko. ottelua Pitkässävedossa ristiksi, kohdetta jääkiekkokohteeksi luullen. Kerroin oli 12, panos €uro.
Miten ihminen voi veikata koripallotasapelin oikein? Ja vielä erehdyksessä? Vaatiiko koripallotasapelin oikeinveikkuu juuri tuollaisen erhettymisen? Eihän kukaan nyt oikeasti koripallotasapelejä arvaa, saatikka niillä voita. Kun eihän koripallotasapelejä edes tapahdu. Ainakaan niiden ei pitäisi tapahtua. Koripallotasapelien. Epätodennäköistä! Onkohan pelaajien joukossa paljon heitä, jotka veikkaavat väen vängällä kaikki mahdolliset koripallokohteet tasapeleiksi, ja "voittavat" noin kerran vuodessa? Jos, kutsutaanko heitä porikalloiksi?
Luulenpa, että tämä success oli melkomoinen once-in-a-lifetime experiencci, rakkaan anglismienviljelijä-ulkoministerimme retoriikkaa mukaellen.
Mutta että koripallokohde. Ja tasapeli. Isä, Poika ja Fortuna, iankaikkisesti, X-Men.
Miten ihminen voi veikata koripallotasapelin oikein? Ja vielä erehdyksessä? Vaatiiko koripallotasapelin oikeinveikkuu juuri tuollaisen erhettymisen? Eihän kukaan nyt oikeasti koripallotasapelejä arvaa, saatikka niillä voita. Kun eihän koripallotasapelejä edes tapahdu. Ainakaan niiden ei pitäisi tapahtua. Koripallotasapelien. Epätodennäköistä! Onkohan pelaajien joukossa paljon heitä, jotka veikkaavat väen vängällä kaikki mahdolliset koripallokohteet tasapeleiksi, ja "voittavat" noin kerran vuodessa? Jos, kutsutaanko heitä porikalloiksi?
Luulenpa, että tämä success oli melkomoinen once-in-a-lifetime experiencci, rakkaan anglismienviljelijä-ulkoministerimme retoriikkaa mukaellen.
Mutta että koripallokohde. Ja tasapeli. Isä, Poika ja Fortuna, iankaikkisesti, X-Men.
DrinksuVinksu
Toissapäivän iltana oli hieman spektaakkelimpi konsertti takana, mitä tuli juhlittua lempidrinkilläni: vajaa puolet Fernet Brancaa ja loput tomaattimehua. Tuloksena pahin drinkki, jonka tiedän, mutta sen juominen palkitsee perverssillä tavalla. Ja mieluummin lämpimänä, tietty.
Tämän drinkkiniksin on minulle aikoinaan antanut jazz-saksofonisti Jouni Järvelä, mistä etäkiitos täten hälle vielä näin jälkikäteen.
Miksi sinun sitten pitäisi maistaa kyseistä drinkkiä? Siitä yksinkertaisesta syystä, että tietääksemme, mikä on hyvää, meidän tulee myös olla sinut sen kanssa, joka on vähemmän hyvää. Kernahasti suosittelisin drinkkiä myös naispuoleisille ihmisille, jotka aikovat hukata kallisarvoista elämäänsä suorittamalla vapaaehtoisen asepalveluksen: te pystytte kokeilemaan rajojanne huomattavasti kompaktimmin juomalla em. drinkin yhdellä kulauksella. Samalla tulette myös tehneeksi seksuelliin esileikkiin verrannollisen vaikutuksen alfaurokseen nimeltä Janne Kuusinen (katso kuva)!
 |
| Njam! |
Miksi sinun sitten pitäisi maistaa kyseistä drinkkiä? Siitä yksinkertaisesta syystä, että tietääksemme, mikä on hyvää, meidän tulee myös olla sinut sen kanssa, joka on vähemmän hyvää. Kernahasti suosittelisin drinkkiä myös naispuoleisille ihmisille, jotka aikovat hukata kallisarvoista elämäänsä suorittamalla vapaaehtoisen asepalveluksen: te pystytte kokeilemaan rajojanne huomattavasti kompaktimmin juomalla em. drinkin yhdellä kulauksella. Samalla tulette myös tehneeksi seksuelliin esileikkiin verrannollisen vaikutuksen alfaurokseen nimeltä Janne Kuusinen (katso kuva)!
"Musiikkia, saatana!"
Alkanut viikko soljuu kivasti "nyt jotain aivan muuta" -meiningillä. Torstaina menen harmonikkasäestelemään Joensuun Samia Torstai on lauluja täynnä -lauluntekijäklubille Turkuun. Ko. tilaisuus on Monkissa, Humalistonkatu 3:ssa klo 19. Liput 8/6€.
Täältä lisätietoja.
Ja täällä Sami the Manin sivusto.
Jos nappaa tulla messiin Salo-Turku-Salo -mentaliteetilla, niin autossa on tilaa vielä parille.
Ystäväni esiintyi takavuosina tangokeikalla Helsingissä. Yleisön joukossa oli ns. osastojen mies, joka erään kappaleen jälkeen huudahti äkillisesti: "Musiikkia, saatana!" Koskaan emme saa tietää, olisiko mies halunnut kuulla jotain muuta omaan musiikkikäsitykseensä sopivempaa, vai oliko hän vain vaikuttunut ja tullut siihen tulokseen, että tämä se on musiikkia (saatana)...
Täältä lisätietoja.
Ja täällä Sami the Manin sivusto.
Jos nappaa tulla messiin Salo-Turku-Salo -mentaliteetilla, niin autossa on tilaa vielä parille.
Ystäväni esiintyi takavuosina tangokeikalla Helsingissä. Yleisön joukossa oli ns. osastojen mies, joka erään kappaleen jälkeen huudahti äkillisesti: "Musiikkia, saatana!" Koskaan emme saa tietää, olisiko mies halunnut kuulla jotain muuta omaan musiikkikäsitykseensä sopivempaa, vai oliko hän vain vaikuttunut ja tullut siihen tulokseen, että tämä se on musiikkia (saatana)...
lauantai 21. toukokuuta 2011
perjantai 20. toukokuuta 2011
Ihan vaan tämmönen omakustanne
Sain paikalliselta kirjakaupalta ilmoituksen, etteivät he ota kirjaani myyntiin.
Maailmassa kannattavat ilmeisesti vain rikos ja hitsaaminen.
"Suuri hupsu on se, joka tahtoo olla yksinään viisas." (La Rochefoucauld, 1613–1679)
"Tuntoaisti on tärkein aisti, sillä kaikki riippuu siitä, kenet tuntee." (Janne Kuusinen, 1975-)
Maailmassa kannattavat ilmeisesti vain rikos ja hitsaaminen.
"Suuri hupsu on se, joka tahtoo olla yksinään viisas." (La Rochefoucauld, 1613–1679)
"Tuntoaisti on tärkein aisti, sillä kaikki riippuu siitä, kenet tuntee." (Janne Kuusinen, 1975-)
Digitaalinen hiljaisuus
Luonnossa ei esiinny täyttä hiljaisuutta. Aina on jokin peruskohina jossain päin kuuntelijaa. Huoneen ääni, naapureiden muminointi seinän läpi, kaukainen auto, linnut, tuuli, vesijohdot, vaatteiden suhina, hengitys, sydämensyke, aivoverisuonten kurle, vaikun syntymisen ääni korvakäytävässä(!). Esim. audio-studiotyöskentelyssä sangen nopeasti tutuksi tulee kuitenkin digitaalinen, keinotekoinen täyshiljaisuus, jossa ei kuulu kertakaikkiaan mitään, vain äänityhjiö. Kuulokkeilla sitä kuunnellessa kantautuu korviin vain veren kohina päässä. Käytännön esimerkki digitaalisesta hiljaisuudesta löytyy esimerkiksi Madonnan Bond-tunnussävelmän parista kohdasta, tai vaikkapa testi-CD:ltä. Koska ihmisen korva on tottunut evoluutioitsekin semmoiseen pieneen, määrittelemättömän kuuluvaan audio-eioo:hon, tuntuu LP-levyn äänenlaatu "luonnollisemmalta" kuin CD:n.
Digitaalinen hiljaisuus on myös 2000-luvun länsimaisen tietoähky-yhteiskunnan ihmisten välillä. Soita hänelle: varattua piippaa, puhelin ei ole päällä, tai sitten tavoittelemasi henkilö puhuu parhaillaan toista puhelua, odota hetki, minkä jälkeen "lyö luurin korvaan". Jätät vastaajaan soittopyynnön. Ehkäpä hän soittaa sinulle takaisin? Paskanvitut, sano haikosen kimmo. Entäpä tekstari: perille menee, ilmoittaa luuri. Muttei reaktiota. Yrität ehkä uudelleen niin, että viestisi loppuu kysymysmerkkiin? Ei edelleenkään reaktiota. Joten ei muuta kuin sähköpostin ääreen. Toivotonta: ei mitään vastakaikua. Sitten muistat, että ai niin, jos haluaa vastauksen, pitää loppuun laittaa, että "VP". Laitat, lähetät, ja vielä kaupanpäälle liitetiedosto-kuvan söpöstä koiranpennusta. Ei silti vastausta. Onhan e-mail toki jo hieman vanhentunut viestintämuoto, kun on niin nopea ja ilmainenkin vielä. Ja hankalasti vastattava: mehän tiedämme, miten ylivoimaisen raskasta on näpytellä O, K ja klikata sendiä. Viiden minuutin kuluttua sähköpostilaatikkoosi kilahtaa kaksi automaattiviestiä, joissa kerrotaan tavoittelemasi henkilön olevan lomalla ensi tiistaihin saakka. Kyseinen automaattiviesti ei tietenkään kerro, onko viestisi vastaanotettu. Hetikohta muistat, että ainiin!, sosiaalinen mediahan on nykyään syrjäyttänyt kaiken, niinpä tietenkin! Facebookissa panet tavoittelemallesi ihmiselle privaviestin, chatinkin tarkistat, turhaan. Hänen seinälleenkin kirjoitat pyynnön tarkistaa kaikki em. kommunikaatiomediumit. Panet merkille, että hänen tuorein FB-statuksensa on 7 minuuttia vanha.
Kun ei kolmeen tuntiin kuulu vastausta, turvaudut viimeiseen oljenkorteen eli Skypeen. Soi muutaman kerran, ja kas kummaa, puheluusi vastataan! Toisesta päästä ei kuitenkaan kuulu mitään, edes tervettä linjakihinää. Tietokone väittää silti yhteyden muodostetun. Möläytät mikkiin muutaman "haloo?":n hieman tätä vanhanaikaisuuttasi häveten. Ei vastinetta, vaikka läpi menivät varmasti. Koetat säätää ruudulle webcam-kuvan puhelusta. Se tulee. Kuolleissa harmaan sävyissä kylpevässä kuvassa erottuu kolkko, hämärä, kuplamuovilla vuorattu käytävä. Kattokruunu heiluu verkkaisesti. Käytävän päässä seisoo virtsalätäkön keskellä tumma, tutiseva hahmo, jonka tunnistat tavoittelemaksesi ystäväksi. Hän on kallistanut päänsä luonnottoman vinoon, lähes 45 asteeseen. Oudosti läpikuultava ystäväsi tuijottaa sinua lautasen kokoisin silmin. Tavoittelemasi henkilö ojentaa verkkaan kätensä kameraa, sinua, kohti, kuin apua pyytääkseen, sinua tavoitellakseen. Pian hän avaa suunsa, jonka edessä on handsfree-luuri. Webcam zoomaa kuin itsestään vain paljastaakseen, että raukan kieli on revitty irti, kuten myös korvat ja sormet. Allansa lilluva lätäkkö paljastuu pre-maksoittuneeksi verilätäköksi.
Tiedät hänen huutavan, mutta mitään ei kuulu. On vain digitaalinen hiljaisuus välillänne. Muutama kohinaraita räpsähtää ruudulle ennen kuin yhteys saa keskenmenon. Soitat 112. Varattua piippaa.
Digitaalinen hiljaisuus on myös 2000-luvun länsimaisen tietoähky-yhteiskunnan ihmisten välillä. Soita hänelle: varattua piippaa, puhelin ei ole päällä, tai sitten tavoittelemasi henkilö puhuu parhaillaan toista puhelua, odota hetki, minkä jälkeen "lyö luurin korvaan". Jätät vastaajaan soittopyynnön. Ehkäpä hän soittaa sinulle takaisin? Paskanvitut, sano haikosen kimmo. Entäpä tekstari: perille menee, ilmoittaa luuri. Muttei reaktiota. Yrität ehkä uudelleen niin, että viestisi loppuu kysymysmerkkiin? Ei edelleenkään reaktiota. Joten ei muuta kuin sähköpostin ääreen. Toivotonta: ei mitään vastakaikua. Sitten muistat, että ai niin, jos haluaa vastauksen, pitää loppuun laittaa, että "VP". Laitat, lähetät, ja vielä kaupanpäälle liitetiedosto-kuvan söpöstä koiranpennusta. Ei silti vastausta. Onhan e-mail toki jo hieman vanhentunut viestintämuoto, kun on niin nopea ja ilmainenkin vielä. Ja hankalasti vastattava: mehän tiedämme, miten ylivoimaisen raskasta on näpytellä O, K ja klikata sendiä. Viiden minuutin kuluttua sähköpostilaatikkoosi kilahtaa kaksi automaattiviestiä, joissa kerrotaan tavoittelemasi henkilön olevan lomalla ensi tiistaihin saakka. Kyseinen automaattiviesti ei tietenkään kerro, onko viestisi vastaanotettu. Hetikohta muistat, että ainiin!, sosiaalinen mediahan on nykyään syrjäyttänyt kaiken, niinpä tietenkin! Facebookissa panet tavoittelemallesi ihmiselle privaviestin, chatinkin tarkistat, turhaan. Hänen seinälleenkin kirjoitat pyynnön tarkistaa kaikki em. kommunikaatiomediumit. Panet merkille, että hänen tuorein FB-statuksensa on 7 minuuttia vanha.
Kun ei kolmeen tuntiin kuulu vastausta, turvaudut viimeiseen oljenkorteen eli Skypeen. Soi muutaman kerran, ja kas kummaa, puheluusi vastataan! Toisesta päästä ei kuitenkaan kuulu mitään, edes tervettä linjakihinää. Tietokone väittää silti yhteyden muodostetun. Möläytät mikkiin muutaman "haloo?":n hieman tätä vanhanaikaisuuttasi häveten. Ei vastinetta, vaikka läpi menivät varmasti. Koetat säätää ruudulle webcam-kuvan puhelusta. Se tulee. Kuolleissa harmaan sävyissä kylpevässä kuvassa erottuu kolkko, hämärä, kuplamuovilla vuorattu käytävä. Kattokruunu heiluu verkkaisesti. Käytävän päässä seisoo virtsalätäkön keskellä tumma, tutiseva hahmo, jonka tunnistat tavoittelemaksesi ystäväksi. Hän on kallistanut päänsä luonnottoman vinoon, lähes 45 asteeseen. Oudosti läpikuultava ystäväsi tuijottaa sinua lautasen kokoisin silmin. Tavoittelemasi henkilö ojentaa verkkaan kätensä kameraa, sinua, kohti, kuin apua pyytääkseen, sinua tavoitellakseen. Pian hän avaa suunsa, jonka edessä on handsfree-luuri. Webcam zoomaa kuin itsestään vain paljastaakseen, että raukan kieli on revitty irti, kuten myös korvat ja sormet. Allansa lilluva lätäkkö paljastuu pre-maksoittuneeksi verilätäköksi.
Tiedät hänen huutavan, mutta mitään ei kuulu. On vain digitaalinen hiljaisuus välillänne. Muutama kohinaraita räpsähtää ruudulle ennen kuin yhteys saa keskenmenon. Soitat 112. Varattua piippaa.
maanantai 16. toukokuuta 2011
Jytky II
 | |
| Vilpittömästi olen sitä mieltä, että Helsingin Sanomain Sami Kero ansaitsisi Pulitzer-palkinnon, sillä tämä kuva kertoo enemmän kuin sata meikäläisen blogitekstiä. |
Parkomaanit
Halikossa keskellä peltoa sijaitsee megalomaniaciaaninen liikekompleksi Retail Park. Siinä on mm. Prisma, Hese, Alko ja Apteekki. Ilmeisesti alueeseen kuuluu myös se toinen rakennus, jossa sijaitsevat esim. JYSK, Gigantti ja Tarjoustalo.
Viime aikoina on huhuttu notta Retail Parkia aiotaan laajentaa. Tänään moiselle huhulle on geenimanipuloitu siivet. Retail Park 1- ja Retail Park 2 -parakkien väliin, jonnekin parkkialueen itäreunan ja polttouunien läheisyyteen rakennetaan vuoteen 2013 womennessä AluPark. Sen toimintasuunnitelma julkaistiin aamupäivällä netissä.
AluPark olisi viehättävä, mannermainen ketjuliikkeitten kennosto, jossa myytäisiin mm. pekonia, munia, papuja, standwichejä, metripizzaa, irvoitus- ja energiajuomia, vichyä, tomaattimehua sekä aurinkolaseja. Kahvilassa kahvin ja teen vaihtoehtona olisivat esmes vesi, iso vesi ja eksoottinen koka-tee. Wc:iden vierustalla sijaitsisivat miehille ja naisille erilliset sysipimeät huoneet, joihin voisi lukittautua 20 euron tuntihinnalla. Talouspaperia olisi useassa pisteessä kaupan, ja pyyhkeitä vuokran, asiakkaiden tuskanhikeä kuivaamaan. Kauppojen käytävien reunoilta löytyisi tarpeelliseksi katsottu määrä oksennuskuppeja. Itäpäädyssä sijaitsisivat sauna, uima-allakset ja pullonpalautusautomaatti. Musiikki ei soisi, ja henkilökuntaa olisi ohjeistettu välttämään äkillisiä tahi kovemmanpuoleisia ääniä. Neuvonta tapahtuisi kuiskaten, ja kassakoneiden piippeet olisi mutetettu. Suunnitelmissa olisi myös muuttaa Retail Parkin Alko AluParkiin vaativimpia asiakkaita ajatellen. AluParkin suunnitteluvaiheen eräässä palaverissa lasten pallomerta ehdottanut insinööri on tiettävästi kivitetty munistaan yhteistuumin.
Viime aikoina on huhuttu notta Retail Parkia aiotaan laajentaa. Tänään moiselle huhulle on geenimanipuloitu siivet. Retail Park 1- ja Retail Park 2 -parakkien väliin, jonnekin parkkialueen itäreunan ja polttouunien läheisyyteen rakennetaan vuoteen 2013 womennessä AluPark. Sen toimintasuunnitelma julkaistiin aamupäivällä netissä.
AluPark olisi viehättävä, mannermainen ketjuliikkeitten kennosto, jossa myytäisiin mm. pekonia, munia, papuja, standwichejä, metripizzaa, irvoitus- ja energiajuomia, vichyä, tomaattimehua sekä aurinkolaseja. Kahvilassa kahvin ja teen vaihtoehtona olisivat esmes vesi, iso vesi ja eksoottinen koka-tee. Wc:iden vierustalla sijaitsisivat miehille ja naisille erilliset sysipimeät huoneet, joihin voisi lukittautua 20 euron tuntihinnalla. Talouspaperia olisi useassa pisteessä kaupan, ja pyyhkeitä vuokran, asiakkaiden tuskanhikeä kuivaamaan. Kauppojen käytävien reunoilta löytyisi tarpeelliseksi katsottu määrä oksennuskuppeja. Itäpäädyssä sijaitsisivat sauna, uima-allakset ja pullonpalautusautomaatti. Musiikki ei soisi, ja henkilökuntaa olisi ohjeistettu välttämään äkillisiä tahi kovemmanpuoleisia ääniä. Neuvonta tapahtuisi kuiskaten, ja kassakoneiden piippeet olisi mutetettu. Suunnitelmissa olisi myös muuttaa Retail Parkin Alko AluParkiin vaativimpia asiakkaita ajatellen. AluParkin suunnitteluvaiheen eräässä palaverissa lasten pallomerta ehdottanut insinööri on tiettävästi kivitetty munistaan yhteistuumin.
perjantai 13. toukokuuta 2011
Lutherin puolustukseksi
Minä olen sydämeltäni luterilainen. Olen huomannut lähes aina jääväni vakaumuksineni yksin. Älyköt haukkuvat Martti Lutherin (1483-1546) maan rakoon aina kun voivat, koska täkäläisissä jumalanpalveluksissa pruukataan ottaa rauhallisesti, virret ovat mollivoittoisia, penkit ovat puiset ja epämukavat, sekä vetoisissa kivikirkoissa tulee niskakin niin kipeäksi. Mielestäni Herran huoneen ei tule olla mikään Hiltonin ja hieromalaitoksen ulkokultainen risteytys, jossa raikaa mustanpuhuva jenkkigospel all night long.
Ylivoimaisesti ensisijaisimpaan luterilaisuuden puolustusargumenttiini riittää kuitenkin tasan neljä kirjainta. O, L, U ja T.
Koen tärkeänä toisintaa blogiini seuraavan ansiokkaan jutun Olutposti-lehdestä 2/2011. Vt.diakoniatyöntekijä Mauri Salojärven teksti on alun perin julkaistu Olutsampo-lehdessä nro 2. Toivon, että hänelle sopii tekstin uudelleenjulkaisu blogissani. Alunperin julkaisin tekstin eilen, mutta Blogspotissa sattunut malfunctio dellasi tekstin hetkeksi bittitaivakseen, ja kävipä mielessä jopa Blogspotin juutalaisten ja katolisten pomojen salaliitto, mutta happy end, nyt, siis, happyhappy joy joy.
KIRKKO JA OLUT
Kun Luther Wormsin maapäivillä asettui keisaria vastaan 1521, sai hän vahvistusta Einbeckin lahjoittamasta oluesta. Einbeckin bock-tyyppistä vahvaa olutta saivat nauttia myös Lutherin ja Katharina von Boran häävieraat. Lutherin vaimo Katharina tiedetään laajalti oluenvalmistuksen taidoistaan. Lutherin talon kellarissa 1500-luvulla toimi myös olutpanimo, jota Käthe johti. Tästä juomasta sai nauttia se sekalainen väki hänen oppilaitaan ja vieraitaan, joka Lutherin talossa asusti. Onhan siellä ruokavieraana käväissyt myös suomenkielisen Raamatun kääntäjä Mikael Agricola. Lutherin kerrotaan sanoneen mielijuomastaan: "Kun juo vahvaa olutta, nukuttaa hyvin. Eikä nukkuessaan voi tehdä syntiä, joten pääsee taivaaseen. Olut on juotava täällä, koska taivaassa sitä ei saa."
Lutherin ajatuksia
Masentuneelle ihmiselle Lutherin tiedetään myös antaneen ohjeeksi "Mene juomaan hyvää olutta!" Ylipäätään Lutherin syvä ajatus ilosta ja nautinnosta hyvinä asioina ja Jumalan lahjana, voivat ohjata meitä. Hän kehottaa meitä, että käännämme mielemme toisenlaisiin ajatuksiin; huvituksiin ja kauniisiin naisiin, lähdemme kävelylle, syömme ja juomme, menemme ystävien luo, puhelemme heidän kanssaan ja olemme iloisia. Näin me pääsemme irti raskaista ajatuksista.
Mielestäni on surullista, että myöhäisempi luterilaisuus menetti tämän näkemyksen "olusesta" Jumalan lahjana, josta voi iloita. Luulen, että asketismin ihanteet (siis omasta mielestäni kirot) ovat aina olleet vaarana elämästä iloitsemiselle. Vapaus johonkin voi olla pelottavaa, kun tietenkin vapautta voi käyttää väärinkin. On ilmiselvää, että alkoholismi on vakava asia ihmisen hyvinvoinnille, ja että hän tarvitsee apua selviytyäkseen.
On ehdottomasti väärin ajaa autolla tai moottoripyörällä humalassa. Lutherin ajatuksia mukaillen, ongelmana ei siis ole olut, vaan näiden lahjojen väärinkäyttö.
Onneksi kirkonkin piirissä on ihmisiä, jotka edelleen ilahtuvat hyvästä oluesta hyvässä seurassa. Itsestään selvää on, että hauskaa voi pitää ilmankin. Luopuminen oluesta, vaikka sen vuoksi, ettei oikeasti pidä siitä, on aivan hyväksyttävää, kunhan siihen ei liity käsitystä, että kaikkien muidenkin pitäisi tehdä samoin. On yhtä tuomittavaa painostaa ottamaan - tai olla ottamatta.
Kirkko-oluttako?
Omalta osaltamme voimme olla vaikuttamassa siihen, miten kohtelemme ja kohtaamme eri tavoin ajattelevia. Toinen tapa vaikuttaa on edistää hyvää olutkulttuuria. Olla osa sellaista olutkulttuuria, jonka kautta ihmisillä on hyvä olla. Tällöin ei päätarkoituksena ole saada päätä sekaisin, vaan nauttia seurasta, ruoasta, laulusta ja tietenkin oluen hyvästä mausta.
Englannin anglikaanisen kirkon kirkolliskokouksessa on tapana, että kokouksen päätyttyä kirkolliskokousjäsenet piispojen kera lähtevät ja täyttävät paikalliset pubit. Jyväskylän entinen kirkkoherra Otso Sovijärvi kertoi saaneensa ensimmäisen kerran tuopillisen piispalta ollessaan siellä virallisella vierailulla. Jään odottamaan sitä päivää, kun tulemme jumalanpalveluksesta ja koko kirkkoväki lähtisi minun kanssani oluelle. Tai sanotaanko vielä hurjemmin: että pappi kuuluttaisi koko kirkkoväen tervetulleeksi yhteiselle kirkko-oluelle!
Ylivoimaisesti ensisijaisimpaan luterilaisuuden puolustusargumenttiini riittää kuitenkin tasan neljä kirjainta. O, L, U ja T.
Koen tärkeänä toisintaa blogiini seuraavan ansiokkaan jutun Olutposti-lehdestä 2/2011. Vt.diakoniatyöntekijä Mauri Salojärven teksti on alun perin julkaistu Olutsampo-lehdessä nro 2. Toivon, että hänelle sopii tekstin uudelleenjulkaisu blogissani. Alunperin julkaisin tekstin eilen, mutta Blogspotissa sattunut malfunctio dellasi tekstin hetkeksi bittitaivakseen, ja kävipä mielessä jopa Blogspotin juutalaisten ja katolisten pomojen salaliitto, mutta happy end, nyt, siis, happyhappy joy joy.
KIRKKO JA OLUT
 |
| Tämän päivän luterilaisessa kirkossa ei näy, millainen merkitys oluella on ollut itse Martti Lutherille. Tuo mies, joka augustinolaismunkkina piinasi itseään monin eri tavoin, löysi myöhemmin aivan erilaisen elämäntavan. |
Kun Luther Wormsin maapäivillä asettui keisaria vastaan 1521, sai hän vahvistusta Einbeckin lahjoittamasta oluesta. Einbeckin bock-tyyppistä vahvaa olutta saivat nauttia myös Lutherin ja Katharina von Boran häävieraat. Lutherin vaimo Katharina tiedetään laajalti oluenvalmistuksen taidoistaan. Lutherin talon kellarissa 1500-luvulla toimi myös olutpanimo, jota Käthe johti. Tästä juomasta sai nauttia se sekalainen väki hänen oppilaitaan ja vieraitaan, joka Lutherin talossa asusti. Onhan siellä ruokavieraana käväissyt myös suomenkielisen Raamatun kääntäjä Mikael Agricola. Lutherin kerrotaan sanoneen mielijuomastaan: "Kun juo vahvaa olutta, nukuttaa hyvin. Eikä nukkuessaan voi tehdä syntiä, joten pääsee taivaaseen. Olut on juotava täällä, koska taivaassa sitä ei saa."
Lutherin ajatuksia
Masentuneelle ihmiselle Lutherin tiedetään myös antaneen ohjeeksi "Mene juomaan hyvää olutta!" Ylipäätään Lutherin syvä ajatus ilosta ja nautinnosta hyvinä asioina ja Jumalan lahjana, voivat ohjata meitä. Hän kehottaa meitä, että käännämme mielemme toisenlaisiin ajatuksiin; huvituksiin ja kauniisiin naisiin, lähdemme kävelylle, syömme ja juomme, menemme ystävien luo, puhelemme heidän kanssaan ja olemme iloisia. Näin me pääsemme irti raskaista ajatuksista.
Mielestäni on surullista, että myöhäisempi luterilaisuus menetti tämän näkemyksen "olusesta" Jumalan lahjana, josta voi iloita. Luulen, että asketismin ihanteet (siis omasta mielestäni kirot) ovat aina olleet vaarana elämästä iloitsemiselle. Vapaus johonkin voi olla pelottavaa, kun tietenkin vapautta voi käyttää väärinkin. On ilmiselvää, että alkoholismi on vakava asia ihmisen hyvinvoinnille, ja että hän tarvitsee apua selviytyäkseen.
On ehdottomasti väärin ajaa autolla tai moottoripyörällä humalassa. Lutherin ajatuksia mukaillen, ongelmana ei siis ole olut, vaan näiden lahjojen väärinkäyttö.
Onneksi kirkonkin piirissä on ihmisiä, jotka edelleen ilahtuvat hyvästä oluesta hyvässä seurassa. Itsestään selvää on, että hauskaa voi pitää ilmankin. Luopuminen oluesta, vaikka sen vuoksi, ettei oikeasti pidä siitä, on aivan hyväksyttävää, kunhan siihen ei liity käsitystä, että kaikkien muidenkin pitäisi tehdä samoin. On yhtä tuomittavaa painostaa ottamaan - tai olla ottamatta.
Kirkko-oluttako?
Omalta osaltamme voimme olla vaikuttamassa siihen, miten kohtelemme ja kohtaamme eri tavoin ajattelevia. Toinen tapa vaikuttaa on edistää hyvää olutkulttuuria. Olla osa sellaista olutkulttuuria, jonka kautta ihmisillä on hyvä olla. Tällöin ei päätarkoituksena ole saada päätä sekaisin, vaan nauttia seurasta, ruoasta, laulusta ja tietenkin oluen hyvästä mausta.
Englannin anglikaanisen kirkon kirkolliskokouksessa on tapana, että kokouksen päätyttyä kirkolliskokousjäsenet piispojen kera lähtevät ja täyttävät paikalliset pubit. Jyväskylän entinen kirkkoherra Otso Sovijärvi kertoi saaneensa ensimmäisen kerran tuopillisen piispalta ollessaan siellä virallisella vierailulla. Jään odottamaan sitä päivää, kun tulemme jumalanpalveluksesta ja koko kirkkoväki lähtisi minun kanssani oluelle. Tai sanotaanko vielä hurjemmin: että pappi kuuluttaisi koko kirkkoväen tervetulleeksi yhteiselle kirkko-oluelle!
Hauskan miehen kirous @ KU / Verkkolehti 9.5.2011
Arvioijana Anni-Helena Leppälä. Clickaa kuvaa, niin linkityt.
keskiviikko 11. toukokuuta 2011
Hallittua(?) vahingoniloa
Panen blogiini kaikenmaailman linkkejä vain painavista syistä. Nyt on pakko panna tämä tänne:
Kuoropoika oksensi 100 000 euron flyygeliin Helsingissä
Tunnustan ensireaktioni olleen piiiiiiitkä, spontaani, vatsanpohjasta saakka siinnyt, useamman kerran toistunut joulupukkinauru. Ei tällaista oikeasti satu, paitsi näemmä että sattuu. Ja minua sattuu nyt masuun. Bachin toccata ja fuuga steinwaylle ja makkaranpaloille h-mollissa.
Kuoropoika oksensi 100 000 euron flyygeliin Helsingissä
Tunnustan ensireaktioni olleen piiiiiiitkä, spontaani, vatsanpohjasta saakka siinnyt, useamman kerran toistunut joulupukkinauru. Ei tällaista oikeasti satu, paitsi näemmä että sattuu. Ja minua sattuu nyt masuun. Bachin toccata ja fuuga steinwaylle ja makkaranpaloille h-mollissa.
Spankkipalvelua
Eilen aamupäivällä vein ison täynnäolevan hippo-säästölipaksen Osuuspankkiin. Itsepalvelutiskillä piti ährätä kolikot numeroituun turvapussyyn ja hulauttaa se luukusta ales.
Lapsena kun tuotiin kotipankkiin säästöpossy, pääsi kiltin pankkitädin kanssa takahuoneeseen katsomaan kun kone laski kolikot. Se oli maailman siistein kone, puuttui vain, että se olisi puhunut. Summan sai pankkitilille tietenkin saman tien.
Tarkistin äsken tilitiedot. Ei näkynyt hippotalletuksein' vielä tilillä.
Tämän pohjalta päättelisin, että Osuuspankki on jossain välissä siirtynyt laskemaan käsin? Johtaako em. kolikkoluukku johonkin salaiseen holviin, jossa filippiiniläiset lapsityöläiset laskevat verestynein sormin senttejämme?
Tämän asian kohdalla julkeaisin kuulostaa vanhalta ja todeta, että ennen oli paremmin.
Tai sitten mukaan ujuttamani hakaristinappi on tukkinut koneen.
Lapsena kun tuotiin kotipankkiin säästöpossy, pääsi kiltin pankkitädin kanssa takahuoneeseen katsomaan kun kone laski kolikot. Se oli maailman siistein kone, puuttui vain, että se olisi puhunut. Summan sai pankkitilille tietenkin saman tien.
Tarkistin äsken tilitiedot. Ei näkynyt hippotalletuksein' vielä tilillä.
Tämän pohjalta päättelisin, että Osuuspankki on jossain välissä siirtynyt laskemaan käsin? Johtaako em. kolikkoluukku johonkin salaiseen holviin, jossa filippiiniläiset lapsityöläiset laskevat verestynein sormin senttejämme?
Tämän asian kohdalla julkeaisin kuulostaa vanhalta ja todeta, että ennen oli paremmin.
Tai sitten mukaan ujuttamani hakaristinappi on tukkinut koneen.
tiistai 10. toukokuuta 2011
Anna ja hyvät ihmiset
Anna ja hyvät ihmiset on saanut kolmepiisisen demonsa valmiiksi. Kuuntele linkki!
 | |
| Niin maireena että! Vasemmalta: Sami Joensuu (kitarat), Anna Kivinen (laulu), Janne Kuusinen (piano, harmonikka), Tuomas Riihimäki (basso). Kuvasta puuttuvat DemoGuestRumpali Petri Kentala sekä -percussionisti Johanna Ilmoniemi. Kuten saatatte huomata, meiltä puuttuu myös asianmukainen bändikuva, mihin on luvassa muutos. Löydymme kuulemma myös Facebookista, vinkvink. |
sunnuntai 8. toukokuuta 2011
Bill Hicks @ Areena
Matt Harlockin ja Paul Thomasin tunnin mittainen pintaraapaisu yhdestä kaikkien aikojen hienoimmista amerikkalaisista, stand-up -saarnaaja Bill Hicksistä, tuli eilen Teemalta, ja on katsottavissa Areenalla vielä kuukauden ajan.
Tietenkin olisi antoisinta lähestyä miestä hänen kokonaisten settiensä kautta. Itse asiassa tämän dokkarin ensimmäiset 20 minuuttia onnistuvat luomaan Hicksistä jopa luotaantyöntävän kuvan, kun miehen alkoholiongelmaa ja sienien käyttöä painotetaan liialti. Myös 3d-kuvakikkailuun kestää silmien tottua jonkin aikaa. Mutta ennen pitkää dokumentti lähtee lentoon, pääsee itse asiaan, ja näyttää monia Hicksin hienoimmista hetkistä, ennennäkemättömiä herkkuklippejä unohtamatta.
Mielestäni Teeman olisi kuitenkin kannattanut esittää jokin Hicksin keikka dokumentin jatkeeksi, sillä tällaisenaan kuva hänestä jää harmillisen vajaaksi. Mutta tokkopa sitä kaikkea voi vaatia, kulttuuriteko YLEltä tämäkin.
Minä ihailen Bill Hicksiä hysteerisen pikkutytön lailla.
- Why do you hate us Americans, Janne?
- Who says so? I cun't possibly hate a nation that gave us Bill Hicks and Spike Jones!
 | ||
| Katso video! |
Tietenkin olisi antoisinta lähestyä miestä hänen kokonaisten settiensä kautta. Itse asiassa tämän dokkarin ensimmäiset 20 minuuttia onnistuvat luomaan Hicksistä jopa luotaantyöntävän kuvan, kun miehen alkoholiongelmaa ja sienien käyttöä painotetaan liialti. Myös 3d-kuvakikkailuun kestää silmien tottua jonkin aikaa. Mutta ennen pitkää dokumentti lähtee lentoon, pääsee itse asiaan, ja näyttää monia Hicksin hienoimmista hetkistä, ennennäkemättömiä herkkuklippejä unohtamatta.
Mielestäni Teeman olisi kuitenkin kannattanut esittää jokin Hicksin keikka dokumentin jatkeeksi, sillä tällaisenaan kuva hänestä jää harmillisen vajaaksi. Mutta tokkopa sitä kaikkea voi vaatia, kulttuuriteko YLEltä tämäkin.
Minä ihailen Bill Hicksiä hysteerisen pikkutytön lailla.
- Why do you hate us Americans, Janne?
- Who says so? I cun't possibly hate a nation that gave us Bill Hicks and Spike Jones!
lauantai 7. toukokuuta 2011
Suuri Seeprauudistus
Tietenkin seuraan sivusilmillä parhaillaan käynnissä olevia jääkiekon MM-kisoja, toki vain pitkänvedon diskurssissa. Tänään Fortuna (pun intended, kts. ed. blogimerkintä) oli minulle suosiollinen: arvasin kolme ottelua neljästä. Voittorahoilla aion matkustella, rällätä, ostaa uuden auton ja purjeveneen, loput sijoitan.
Kovin vain häiritsivät siellä kentällä ne tuomarit pelin kulkua. Jääkiekossa on kolme erotuomaria kentällä ottelun aikana. Vaikka he ovat järestään hoikkaa ja niertjää porukkaa, ja koettavat pysytellä sivussa toiminnasta, tuntuvat he alinomaan olevan kiekon tai pelaajien edessä. Muuttaapa peliväline joskus suuntaakin tuomarin luistimesta.
Jossain päin maailmaa on kuulemma jo keksitty suht toimiva JetPak, eli selkään kiinnitettävä reppu-rakettimoottori, jolla pääsee lentämään. Sellainen olisi kieltämättä näppärä jääkiekkoerotuomareitten käytössä, niin pysyisivät poissa tieltä. Toisaalta, plutonium-pohjaiseen suihkumoottoritekniikkaan perustuva JetPak olisi varmasti turhan ärhäkkä. Kallistun sittenkin perinteisen reppukopterin puoleen: se olisi paremmin kontrolloitavissa, siitä tulisi vallan vinkeä, tuprakka putputus-ääni, ja ilmassa paikallaan kimalaismaisesti leijailevat erotuomarit olisivat leppeää hyväntuulen-katseltavaa.
Seuraavassa blogimerkinnässä: Ovatko Platonin "Pidot" -dialogin osapuolet "erostuomareita"?
Kovin vain häiritsivät siellä kentällä ne tuomarit pelin kulkua. Jääkiekossa on kolme erotuomaria kentällä ottelun aikana. Vaikka he ovat järestään hoikkaa ja niertjää porukkaa, ja koettavat pysytellä sivussa toiminnasta, tuntuvat he alinomaan olevan kiekon tai pelaajien edessä. Muuttaapa peliväline joskus suuntaakin tuomarin luistimesta.
Jossain päin maailmaa on kuulemma jo keksitty suht toimiva JetPak, eli selkään kiinnitettävä reppu-rakettimoottori, jolla pääsee lentämään. Sellainen olisi kieltämättä näppärä jääkiekkoerotuomareitten käytössä, niin pysyisivät poissa tieltä. Toisaalta, plutonium-pohjaiseen suihkumoottoritekniikkaan perustuva JetPak olisi varmasti turhan ärhäkkä. Kallistun sittenkin perinteisen reppukopterin puoleen: se olisi paremmin kontrolloitavissa, siitä tulisi vallan vinkeä, tuprakka putputus-ääni, ja ilmassa paikallaan kimalaismaisesti leijailevat erotuomarit olisivat leppeää hyväntuulen-katseltavaa.
Seuraavassa blogimerkinnässä: Ovatko Platonin "Pidot" -dialogin osapuolet "erostuomareita"?
perjantai 6. toukokuuta 2011
Janne 122: 1-9
1. Halikon raitilla näin väsyneen näköisen naisen ulkoiluttavan työmarkkinatukipalkalla kahta pahasti vammaista. 2. Toinen oli pyörätuolissaan vähän väliä yskivä ja sydäntäsärkevän mongertavasti koriseva vanha mies. 3. Nuoremmalla sällillä oli vaikeuksia kävellä, ja hänen kätensä olivat sellaisessa katkarapumaisessa "terve ihminen impersonoi stereotyyppi-vammaista" -asennossa.
4. Koska valkopartaista hahmoa ei näkynyt nytkään taluttamassa, juttelemassa mukavia tai jeesaamassa muutenvaan, tulin siihen tulokseen, että ei jumalauta. 5. Niinpä erosin kirkosta netitse heti kotiin päästyäni. 6. Lupaan liittyä takaisin ilosta kiljuen sillä samaisella sekunnilla, jolloin Jumala / Allah / Krisna / Baal / Shiva / Jim Jones / Kukaperkeleen sadisti siellä jossain nyt onkaan, antaa meille vastauksia. 7. Okei, edes yhden. Pliis.
8. Siihen asti, auttakaamme toisiamme, olkaamme hyviä ja holjia toisillemme. 9. Ja näin sijoittukaamme eläimien -näemmä myös kaikenmaailman jumalien- yläpuolelle. Sela.
4. Koska valkopartaista hahmoa ei näkynyt nytkään taluttamassa, juttelemassa mukavia tai jeesaamassa muutenvaan, tulin siihen tulokseen, että ei jumalauta. 5. Niinpä erosin kirkosta netitse heti kotiin päästyäni. 6. Lupaan liittyä takaisin ilosta kiljuen sillä samaisella sekunnilla, jolloin Jumala / Allah / Krisna / Baal / Shiva / Jim Jones / Kukaperkeleen sadisti siellä jossain nyt onkaan, antaa meille vastauksia. 7. Okei, edes yhden. Pliis.
8. Siihen asti, auttakaamme toisiamme, olkaamme hyviä ja holjia toisillemme. 9. Ja näin sijoittukaamme eläimien -näemmä myös kaikenmaailman jumalien- yläpuolelle. Sela.
tiistai 3. toukokuuta 2011
Partypyörykkä
1) LIDL-kauppaketjun myymien salsatahnatäytteisten lihapullien anglistinen nimitys.
2) Luontaisvaalea tahi blondattu isäsuhdeongelmainen, naispuoleinen parturi-kampaamolinjalainen, joskus myös terveydenhuolto-oppilaitoksen opiskelijatar. Omaa vahvan obesiteetin, mutta onnistuu usein kääntämään tämän voitokseen "sopivasti lihava" -latteuksitse tai kohdattujen uroksien korkea veren alkoholipitoisuus -teitse. Ehdottoman lyhytjalkainen, skandinaavisen naisrungon EU-mittasuhdekiintiöiden sisällä pysyvä. Muuten ei yhtään sisällä pysyvä. Alkoholinkäyttö runsasta, mikä alkaa näkyä hälyttävänä punakkuutena n. 20-25. ikävuodesta alkaen, päätyen aina mervinykäs-syndroomaan saakka, johon on jo nykyään onneksi saatavilla vertaistukiaisia. Ääni aina vähintäin 100 dB, tupakoi. Hyvin flexiibeli tanssimisen ja pariutumisen suhteen. Tanssii minkä tahansa bassorumpusykkeen säestyksellä, yhtyy kehen tahansa, jonka autosterkoista löytyvät bassosubwooferit. Katsoo Cosmon kuvat säännöllisesti. Meikkaa räikeästi, jottei häntä erehdyttäisi luulemaan mieheksi kielenkäytön perusteella.
Moni seurakunta on ottanut tavaksi esirukoilla joka sunnuntai jumalanpalveluksessa partypyöryköiden avo- ja aviomiesrassukoiden puolesta. Moinen käytännön- ja raamatunläheinen empatia on aiheuttanut valtaisaa tunkua liityuudelleenkirkkoonyhdelläklikkauksella.fi -sivustolla.
2) Luontaisvaalea tahi blondattu isäsuhdeongelmainen, naispuoleinen parturi-kampaamolinjalainen, joskus myös terveydenhuolto-oppilaitoksen opiskelijatar. Omaa vahvan obesiteetin, mutta onnistuu usein kääntämään tämän voitokseen "sopivasti lihava" -latteuksitse tai kohdattujen uroksien korkea veren alkoholipitoisuus -teitse. Ehdottoman lyhytjalkainen, skandinaavisen naisrungon EU-mittasuhdekiintiöiden sisällä pysyvä. Muuten ei yhtään sisällä pysyvä. Alkoholinkäyttö runsasta, mikä alkaa näkyä hälyttävänä punakkuutena n. 20-25. ikävuodesta alkaen, päätyen aina mervinykäs-syndroomaan saakka, johon on jo nykyään onneksi saatavilla vertaistukiaisia. Ääni aina vähintäin 100 dB, tupakoi. Hyvin flexiibeli tanssimisen ja pariutumisen suhteen. Tanssii minkä tahansa bassorumpusykkeen säestyksellä, yhtyy kehen tahansa, jonka autosterkoista löytyvät bassosubwooferit. Katsoo Cosmon kuvat säännöllisesti. Meikkaa räikeästi, jottei häntä erehdyttäisi luulemaan mieheksi kielenkäytön perusteella.
Moni seurakunta on ottanut tavaksi esirukoilla joka sunnuntai jumalanpalveluksessa partypyöryköiden avo- ja aviomiesrassukoiden puolesta. Moinen käytännön- ja raamatunläheinen empatia on aiheuttanut valtaisaa tunkua liityuudelleenkirkkoonyhdelläklikkauksella.fi -sivustolla.
Kostonjuhlan luoma hämmennys
Viimeinkin, toukokuussa 2011, saatiin sitä kauan kaivattua "yhteisöllisyyttä" tänne länsimaihinkin. Se vaati vain "pahiksen" tappamisen. Tappamisen, jonka oikeutamme me kaikki, Nobelin rauhanpalkinnon voittajaa sekä YK.n pääsihteeriä myöten. Olemme saavuttaneet kuvottavan, hollywoodiaanisen sankaritarina-ultimatumin uutisissa, joista kaikkien meistä tulee olla samaa mieltä, piste. Juhlikaa, tai olette meitä vastaan.
Ylläolevat kuvat ovat eri paikoista, eri kulttuureista, eri ajankohdilta. On aivan sama, onko yllämme kaftaani vai puku, yläpuolellamme Allah vai Jumala. Shakaaleja tässä ollaan kaikki.
En iloinnut 11.9.2001. En suostu iloitsemaan nytkään.
Ylläolevat kuvat ovat eri paikoista, eri kulttuureista, eri ajankohdilta. On aivan sama, onko yllämme kaftaani vai puku, yläpuolellamme Allah vai Jumala. Shakaaleja tässä ollaan kaikki.
En iloinnut 11.9.2001. En suostu iloitsemaan nytkään.
Vapahtajamme käärinämpäri
Nohemmetti. Yhden ämpärini kylkeen liimatusta vanhasta tarrasta bongasin sangen tutulloisen, utuisen hahmon, katso kuvat!
Tarra on aikoinaan tulostettu mustesuihkutulostimella teemabileiden popcorn-tarjoilun kontekstissa helmikuussa 2002, ja kuvassa on kukapa muukaan kuin voce excrementiae Michael Bolton.
Tarra on aikoinaan tulostettu mustesuihkutulostimella teemabileiden popcorn-tarjoilun kontekstissa helmikuussa 2002, ja kuvassa on kukapa muukaan kuin voce excrementiae Michael Bolton.
36
2.5.2011, Two-Five Eleven, The Revenge is ours! Päivän pääuutinen vaati, että meidän kaikkien pitää nyt iloita tappamisesta. Poikkipuolista sanaa asiasta en ole edelleenkään nähnyt missään mediumissa. "Jos et iloitse, olet meitä vastaan". Onneksi iltapäivällä näkemäni keltasirkku kompensoi etovan pettymystilan ihmisiä kohtaan. Päivänokosten uneen tunkeutui syaaniturkkinen Aira Samulin, jonka kasvot olivat täynnä horriibeleja Hot Rod -lävistyksiä.
 |
| Päivän mukava yllätysuutinen oli se, että Hohto II:n kuvaukset on viimein saatu alkuun. |
Illalla kylään. Ystäväni oli ostanut oranssin Feinin. Ennen illan jääkiekko-ottelua katsoimme puuntyöstö-dvd:tä, eli em. monitoimityökalun käyttöohjetta. Kummipojalla on edelleen käytössä loistava, sinisenvihreänraidallinen potkuhöusu, joka tuo mieleen Gigantin myyjän. Tv:ssä lätkäkommentaattorien perseitten alla oli ihanat punaiset tuolit, joita luulin ensin Martelan Axia 2:iksi, mutteivät ne olleet. Yhdellä kommentaattoreista oli liittymäkauppiastukka, ja Tapio Suomisen nenä näytti välillä pinokkiomaisen pitkältä, kiitos pään takana sijainneen teletappimikrofonin. Paluumatkalla kotiin lallattelin Jarren Oxygenen A-osaa omin lyriikoin: "Kakkakikkare. Kakkakikkare. Kakkakikkare. Kakkakikka, kakkakikka". Kaksi viimeistä sanaa tosiaan pätkäistyvät lopuistansa, mikäli kunnioitamme melodiaa. "Synn Fein" voisi olla underground-henkinen teknokekko-posse, jonka jäsenet generoivat irkkumusaa syntetisaattoreiden avituksella.
Eli ihan normaali syntymäpäivä. Juhlin, matkoilla. 24/7, loppuun asti. Em. "juhlin" on preesens.
maanantai 2. toukokuuta 2011
Tuntematon Chaplin
En tiennyt tätä päivää ennen, että Charles Chaplinin 1952 valmistunut elokuvallinen joutsenlaulu Parrasvalot (Limelight) onkin oikeasti lyhennetty ja typistetty teatteriversio hänen 1951 valmistuneesta elokuvastaan "Lime". Tuota kolmetuntista spektaakkelia pidetään Limelightin eräänlaisena director's cutina tai hardcore-versiona. Sen ovat nähneet vain testiyleisöt, jotka haukkuivat elokuvan liian sokeriseksi, joten teos meni leikkauspöydällä uusiksi, ja Limen kopiot tuhottiin viimeistä kelaa myöden.
Euroshopper-ketjun halpatuotteistoon kuuluu sitruunalimettilimonadi nimeltä "Lemon Lime Light". Ilmeisesti oikeusvääntö Chaplinin perikunnan kanssa on yhä kesken.
Euroshopper-ketjun halpatuotteistoon kuuluu sitruunalimettilimonadi nimeltä "Lemon Lime Light". Ilmeisesti oikeusvääntö Chaplinin perikunnan kanssa on yhä kesken.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)